Ruskeavarpunen lensi vapauteen
Karkasin viikonloppuna yksin kulttuuririentoihin. Kohta vuoden olen raahannut mukanani kaikkialle pullosta kieltäytynyttä kuopusta, mutta aika on nyt vihdoin kypsä henkisiin ja fyysisiin irtiottoihin. Ipanoiden kanssa on kivaa, mutta voi-hyvää-päivää miten hetki omilla teillä voikaan tehdä hyvää!
Ja kun minulla ei nyt kerrankin ollut 1-2 huollettavaa mukanani, saatoin kaikessa rauhassa omistaa hetkisen myös vessanpeiliselfieiden näpsimiseen Vanhan ylioppilastalon saniteettitiloissa. Siis päiväni asu pitkästä aikaa – olkaa hyvät!
En ole ikinä pitänyt ruskeista vaatteista. Kaikki sellaiset naistenlehtien ja vaatevalmistajien suosimat värinimitykset kuten hiekka, kameli, beige, khaki ym. ovat mielestäni silkkaa sumutusta. Oikeasti niille väreille on yksi yhteinen nimittäjä ja se on “pahvilaatikko”. Minun periaatteenani on ollut, että paffilaatikon väriin ei kannata pukeutua, ellei sitten välttämättä halua näyttää pahvilta.
Mutta ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan. Kun näin tämän ei-minkään-värisen neuleen serkkuni poistovaatepinossa, en voinut vastustaa. Ehkäpä olenkin jo nyt niin kypsä aikuinen, että opettelen käyttämään hienostuneita(?) ruskean sävyjä. (Todellinen syy on kuitenkin ehkä se, että tässä neuleessa on nahkapaikat kyynärpäissä. En voi vastustaa mitään, missä on nahkapaikat kyynärpäissä – ne on niin ihanan kirjanörtit.)
Ettei nyt paihvilaatikkotunnelma kävisi liian hallitsevaksi (mekossakin on vain punaista, keltaista, sinistä ja vihreää), löytyy varsinainen väriläiskä jaloista: vihreäraidalliset sukat JA ruusunväriset nilkkurit. Harmi nyt vaan että kaikki ei mahdu samaan kuvaan. Minusta tämä värien epäsointuisuus on ihanaa!
Eipä tässä “vapaa-ajan asussa” ole käytännössä mitään eroa tavallisen kotiäitipäivän puistopukeutumiseen. Puistoon olisin pannut tällä säällä kumpparit jalkaan. Ja huulipuna olisi jäänyt lisäämättä. Vaikka kyllä tavallisena puistopäivänäkin pitäisi viitsiä käyttää huulipunaa. Huulipuna tekee aina päivästä vähän paremman.
Minulla on aika vähän vaatteita. Tämä mekko minulla oli päälläni myös täällä, laukku tässä ja kengät on esitelty täällä. Onneksi meitä on #Momfie-tiimissä jo kolmisenkymmentä. Minun garderoobistani riittäisi kerrottavaa hädin tuskin kahdeksi viikoksi. Mutta eikös vähemmän ole enemmän? (Paitsi värien suhteen enemmän on enemmän. Ja musta on kaikkein eniten.)