Salaiset asukuvat (ihmisten ilmoilla!)

Syksy on saanut. Meidät. Kaikki. Otteeseensa. Jouduin sen huomaamaan sitten minäkin, kun ne joskussielläsyyskuussasitten-ajatuksella huolettomasti klikatut yliopiston kurssit pyörähti käyntiin. Munkin on siis pitänyt kaivautua jostain hiekkalaatikon uumenista ja ajastaa aivoni taas aikuisvaihteelle. Mutta se on ihan hyvä juttu se! Niin hauskaa kun onkin viettää aikaa päämäärättömästi haahuillen lapsen kanssa, on hauskaa (ja pakollista) tehdä myös jotain… muuta. Vaikkapa opiskella. Etenkin jos päivät on lyhyitä, aurinko paistaa kampuksella suihkiessa (okei, suihkin yhden kerran talosta toiseen), saa vielä käyttää kesäjuttuja ja tulevaisuus on valoisa. Mieleni oli jopa niin valoisa, että kun kerran oli tullut puettua päälle vähän muutakin kun tuulihousut, päätin ottaa asukuvan! Ja se vasta olikin hankalaa.

Olin siinä ihan itsekseni pyörimässä ja ihmisiä pörräs ympärillä. Eipä sillä, että oviheijastuksesta otettu kuva muutenkaan niin laadukas olis, mutta yliopistoa ei juuri oo peileillä siunattu. Räpsäsin pari hätästä suttua ainoasta kokovartalopeilistä minkä löysin, mutta sitten kyseiseen vessahuoneistoon pelmahti jotain ihme tunaajia jotka ei tajunnut antaa mulle yksityistä kuvaushetkee. Piti vaihtaa paikkaa ja peiliä. Yritä siinä nyt sitten mahduttaa itseäsi pöytäpeilin kuvaan samalla, kun korvat höristen kuuntelet ettei kukaan astele oven taakse:

Vähän jännitti tää pikaisen poseerauksen onnistuminen etenkin siks, että iloisena ajatuksena oli nimenomaan esitellä kengät, jotka on ollut mun superluottokengät jo monta kesää (ja kevättä ja syksyä). Niiiin hyvät jalassa, niiiin hyvät kävellä, niiiin parhaat! Ja kohta niin rikki, huomasin just tänään uhkaavaa reiän alkua toisen kengän reunassa. En muista yhtään mistä nää on hankittu ja millon, mun mielestä nää on ollut mulla aina. Kuluneista kohdista huolimatta tiirailen merkin olevan Concerto, hämmentävästi kyllä hakukoneet tarjoo mulle sillä nimellä vaan luistimia. Tiedä häntä.

Nii, mutta siis kengät piti saada kuvaan. No, onnistu. Siinä:

Eikö oo informatiivinen kenkäkuva. Vasta jälkeenpäin tajusin, että kengistä ehkä pystyis ottaan kuvan muutenkin kun peilin kautta… noh, eiköhän tossukkamalli näistäkin erotu. Noissa on vielä semmosia koristerypytyksiä jalkaterän päällä, voitte mielessänne kuvitella ne.

Parhaaksi onneksi kotiin lähtiessä sattu pääaulaan hyvinkin hiljanen hetki, ja liu-uin siihen peilin eteen ”ihan vaan näpytteleen puhelinta”, sekunnissa räpsäys ja Done! Go! Jännittävä kokemus.

Pläjäys peruslookista:

neuletakki – Seppälä
raitatoppi – Stadium
housut – H&M
kengät – dunno
laukku – Tommy Hilfiger
kainaloriepu takki – äidiltä kähvelletty (?) Reflex
ilme – elämäni ensimmäinen
valaistus – kevätsyysaurinko