Tag: korut

Minun piti esitellä lomareissupäivän asuni, mutta kun se sattui olemaan sama harmaa collarimekko, jonka olen jo kertaalleen esitellyt, pääsi lähikuvaan asua piristänyt kaulakoru.  Teen koruja aina silloin tällöin, kun on aikaa ja inspiraatiota. Useimmiten materiaali on hopealanka ja korut valmistuvat punomalla, niistä ehkä lisää joskus toiste. Välillä sitten tulee kokeiltua jotain uutta. Näitä maatuskakaulakoruja tein […]

Se alkoi ihan salakavalasti. Ensin en katsellut päinkään, vaan kävelin nokka pystyssä ohi. Jossain vaiheessa huomasin katselevani sillä silmällä, mutta en kuitenkaan rohjennut tehdä aloitetta. Kunnes eräänä päivänä houkutus kasvoi liian suureksi. Pian huomasin selitteleväni, että ei pieni määrä haittaa. Lopulta sovituskopin kelmeässä valossa mä murruin ja lähdin kaupasta häntä koipien välissä, kohtalooni alistuneena, ostoskassia […]

Marimekon kauppa Lontoossa sulki eilen ovensa viimeisen kerran. Lähdin loppuunmyyntiin hakemaan astioita ja pyyhkeitä kesämökille, mutta eihän siellä niitä enää ollut; en ole tainnut muinaisen itäblokin ulkopuolella ikinä nähdä kauppaa niin hyllyt tyhjillään. 30 – 50 prosentin alennuksella mukaan tarttui silti jotain. Päivän arvoitus kuuluukin: mitkä kuvien asukokonaisuuden osat eivät ole Marimekkoa? Vastaus kommenteissa.   P.S. […]

Sopii liiankin hyvin, että aloitan kirjoitteluni  #momfiessa kokomustalla asulla – kun juurikin intoilen vaatekaappini vaalenemista ja värittymistä. Mutta kun oli discoilta, oikein vanha kunnon älppäridisco. Kävi niin hassusti, ettei talosta löytynyt yksiäkään ehjiä nailoneita. Tämän vuoksi jouduin vaihtamaan nuorimmaiseni (15vee) asuun stailaaman lepardihameen mustiin kapeisiin pöksyihin. Eli asussa olisi ollut vähän muutakin väriä, ellen olisi […]

Kas, verkkarimutsihaaste. Mikä oiva tekosyy tallentaa jälkipolville muistoksi, että joskus (harvoin) tämäkin muori vetää niskaansa muutakin kuin vanhat farkut ja räkäkoristeisen kollarin. Lauantaina nimittäin jätin flunssaisen lapsen julmasti isänsä hoitoon ja lähdin juhlimaan tukevasti raskaana olevan ystävän synttäreitä pynttäytyneenä siihen lyhyemmän korren vetäneeseen pikkujouluasukandidaattiin (anteeksi ontuva kielikuva – keksi itse parempi): Toppi ja farkut yhä […]

Siis Neumannin on ollut niin pakko tarkoittaa minua, kun on nahkatakkisesta tytöstä laulanut, koska esittelin edellisessäkin #Momfie-postauksessani nahkatakin. (Jätetään nyt huomiotta se, että taisin olla kolmevuotias, kun Nahkatakkinen tyttö -renkutus julkaistiin. Ihan varppina olen ollut Nipan muusa.) Toisin kuin edellisen postaukseni nahkatakki, joka oli ”unohtunut” kaapin perukoille kahdeksaksi vuodeksi, tämä Seppälästä syksyllä 2003 ostettu punainen nahkatakki […]

Nyt olisi tarjolla todistusaineistoa siitä, etten aina pyyhällä pitkin kyliä verkkareissa! Aina tiettyyn aikaan vuodesta velvollisuudet kutsuvat ja pukukoodi on tarkka: tummat housut tai hame, tumma jakku ja vaalea pusero. Kyseessä ei siis ole pilkun tarkka isänpäivän juhlapukeutuminen, vaan voimistelutuomarointiin kelpuutettava asukokonaisuus. Kuten jo niin monesti olen todennut, keskittyy työ- ja vapaa-ajan vaatetukseni trikoo-/verkkarikankaisiin. Entisessä elämässäni (lähes […]

Syksy etenee ja pikkujoulukausi uhkaa. Vaatekaapissa roikkuu vain vääränkokoisia, vääränmallisia tai liikaa käytettyjä loimia. Lapsi vihaa kaupassakäymistä. Mitä tekee äiti?  Väärin arvattu! Nettikauppoihin ei tällä kertaa uskaltauduttu (multa on vieläkin tänne kirjoittamatta juttu siitä, miten kävi, kun uuteen nettivaatekauppaan törmäsin… Kuusi paitaa ja yksi mekkoko sieltä mukaan lipsahti?), mutta tilaisuus teki varkaan: oli tarkoitus mennä […]

Kuopuksemme sai eilen nimen, minkä kunniaksi allekirjoittanut joutui kurkistamaan myös siihen osaan vaatekaappia, jossa roikkuu astetta hienompia hepeneitä (kyllä, minulla on sellaisiakin). Voinkin nyt ylpeänä kertoa, ettei päälleni eksynyt ainoatakaan henkkamaukan tekelettä, sillä vauvan ristiäisten kunniaksi ähelsin ylleni sukkahousut, pujahdin pikkumustaan ja viimeistelin asukokonaisuuden niillä ainoilla mustilla korkokengillä, jotka omistan. (Päästäni puuttuu kokonaan se nippeli, […]

Tein tuossa kesällä unelmalöydön Prismasta, mustan pitkän trikoomekon. Tuo mekko on osoittautunut aivan parhaaksi jokapaikan koltuksi. Sen voi pukea aamulla päälleen suoraan sängystä noustessaan, käydä puistossa kiikkaamassa tytön kanssa, lisätä vaikka iltapäivällä vähän rekvisiittaa mekon kaveriksi ja painella kaupunkiin. Tässä ollaan lähdössä puistoon kiikkaamaan. Ja iltapäivällä minä piipahdin kaupungissa. Heitin helmet kaulaan sekä ranteeseen ja pujautin […]