Tag: luottovaate

Kuva itsestäsi kotona ja ihmisten ilmoilla eli #verkkarihaaste! Verkkareissa meikämandoliinin voi bongata niin töissä kuin vapaallakin. Mutta näissä päheissä pökissä en lähde postilaatikkoa pidemmälle! (Tai oikeastaan lähden, sillä niiden päälle voi kätevästi vetäistä tuulihousut ja lähteä koiria lenkittämään tai todistetusti tänään taaperon kera kirjastoon.) Paita: H&M tilauskylkiäinen vuonna kuokka ja kirves Toppi: Zara, suunnilleen samaa […]

Nyt olisi tarjolla todistusaineistoa siitä, etten aina pyyhällä pitkin kyliä verkkareissa! Aina tiettyyn aikaan vuodesta velvollisuudet kutsuvat ja pukukoodi on tarkka: tummat housut tai hame, tumma jakku ja vaalea pusero. Kyseessä ei siis ole pilkun tarkka isänpäivän juhlapukeutuminen, vaan voimistelutuomarointiin kelpuutettava asukokonaisuus. Kuten jo niin monesti olen todennut, keskittyy työ- ja vapaa-ajan vaatetukseni trikoo-/verkkarikankaisiin. Entisessä elämässäni (lähes […]

Kyläilin toissa talvena Reykjavíkissa asuvan ystäväni luona. Kaupunki oli inspiroiva, cooli ja ainutlaatuinen, ja sieltä oli ehdottomasti saatava mukaan yksi asia: islantilainen villatakki. Niitä näki katukuvassa niin parrakkaiden merikarhun näköisten ukkojen kuin hintelien hipstereiden ja katumuotiprinsessojen päällä.   Takki on paikallisten lampaiden villasta jonkun islantilaisen käsin neuloma. Ostin sen Handprjónasamband Íslands -kaupasta (The Handknitting Assosiation of […]

Ei ole kuulkaa Marimekko ainoa tasaraidan taitaja, ei. Puin eilen pitkästä aikaa päälle luottoraitapaitani (yhden niistä monista): taatusti toistakymmentä vuotta vanhan trikoonretkaleen, jota raa-akastan. Mustaa ja valkoista, ihanaa. Iso kaula-aukko, jonka voi asetella useammalla tavalla, jee. Tarpeeksi pitkät hihat ja helma minulle hämähäkille, kyllä passaa. Tarpeeksi paksua neulosta, jotta on lämmin syksyllä, mutta puuvillaa, jotta […]

Tämä taitaa tippua kategoriaan ”älä-nyt-ihan-kaikkea-kerro”, mutta kerronpa silti! Sinua on varoitettu! Äitini on povannut minusta vanhaa piikaa niin kauan kuin muistan. Syynä tähän on ollut vaatteitani koristavat hakaneulat! Liekö kyseessä vanha pohjoiskarjalainen sanonta vai mistä äitini on moista saanut päähänsä. Todistetusti olen kuitenkin naimisiin ”päässyt”, vaikka siloitellun pinnan alla näyttääkin tältä;   (Luotto)huivi: Porvoolaisesta söpöstä […]

Viikonloppuna juhlittiin tyttöjen nimipäiviä, mun nimipäivää, veljen ja isän nimipäivää ja äidin synttäreitä. Eli leivottiin liikaa muffinseja ja omenapiirakkaa ja soitettiin sukulaisia kylään. Päivän vaatetusta mietin kyllä hetken jos toisenkin (toisin kun kuvasta voisi päätellä), kunnes käteen osui mummilta saatu mekko. Mekko on pelastanut niin monta rumatyhmäpäivää, että ansaitsee ihan erityistä rakkautta. Ja lisäksi oon […]

Tässäpä on hintansa haukkunut vaatekappale. Normi-Ninana käytän tätä usein, pillifarkkujen kanssa. Mukavan lentelevä, joskin keinomatskusta (100 % polyesteriä) johtuen pakkasella sähköinen paita saa usein kehuja. En yleensä pukeudu ruskean sävyihin, mutta satunnainen eläinkuoseilu piristää kummasti.  Raskaana ollessa verhouduin tähän vaatteeseen aika usein. En juurikaan hankkinut varsinaisia raskausvaatteita, ja yritin hyödyntää kaapista niitä juttuja, jotka mahtuivat päälle. Luottopaitaa […]

Kuopuksemme sai eilen nimen, minkä kunniaksi allekirjoittanut joutui kurkistamaan myös siihen osaan vaatekaappia, jossa roikkuu astetta hienompia hepeneitä (kyllä, minulla on sellaisiakin). Voinkin nyt ylpeänä kertoa, ettei päälleni eksynyt ainoatakaan henkkamaukan tekelettä, sillä vauvan ristiäisten kunniaksi ähelsin ylleni sukkahousut, pujahdin pikkumustaan ja viimeistelin asukokonaisuuden niillä ainoilla mustilla korkokengillä, jotka omistan. (Päästäni puuttuu kokonaan se nippeli, […]

Uusi #teammomfien jäsen aloittaa uransa tyylin saralla! Siinäpä sitä onkin puurtamista… Olen LauraEm., ja pidän Lilyssä Vau mikä vauva! -nimistä blogia. Alkujaan blogi syntyi huomiosta, kuinka superihana nauru mun superihanalla vauvallani oli, ja kukapa ei haluais lukea tarinoita juuri meidän vauvelista. Blogi pyörii luonnollisesti oman elämän ympärillä, sisältää paljon lapsisoopaa mutta satunnaisesti ja enenevissä määrin […]

Tiedättekö ne aamut, kun mieli tekisi läpätä puhelimen kello hiljaiseksi, vetää peitto korkeammalle pään yli, hinkata itsensä syvemmälle sänkyyn ja jatkaa unia? Minä ainakin tiedän, tällä viikolla lähes jokainen aamu on ollut juuri sellainen. Erityisesti yksi. Katsoin kelloa neljältä ja ihmettelin miksi aivoni käskevät minua nousemaan ylös ja lähtemään töihin. Jatkoin unia. Näin unta, että puhelimeni […]