Tag: paidat

Lontoossa on tänään kesä: varjossa mittari näyttää kahtakymmentäkahta, auringossa asteikko ei riitäkään. Puistoon siis mars! Lasikorvikset Nina Lehos, aurinkolasit Specsavers, perunanenä suvun perintöä. Ja pisamatkin alkoivat tänään saada väriä! Koska tämän(kin?) mutsin kesäänvalmistautuminen on vielä työn alla (ts. sääret on vedelty itseruskettavalla kosteusvoiteella kerran eikä varpaankynsiäkään ole vielä lakattu), puistolookiksi valikoitui hellemekkoa ja flipflopeja astetta […]

Keväisen päivän innoittamana kaivoin kaapista hupparin ja vedin tutut farkut jalkaan. Tykkään käyttää huppareita varsinkin farkkutakin alla vilpoisilla, mutta ei kylmillä keleillä. Tänään oli juuri sellainen päivä, kun aurinko paistoi ja oli ulos lähdön aika.  Hiukset ovat sivuponnarilla, koska muunlaista ponnarityyliä en osaa käyttää. Olen myös onnistunut kadottamaan toisesta korvasta korviksen, jonka huomasin näiden kuvien […]

Marimekon kauppa Lontoossa sulki eilen ovensa viimeisen kerran. Lähdin loppuunmyyntiin hakemaan astioita ja pyyhkeitä kesämökille, mutta eihän siellä niitä enää ollut; en ole tainnut muinaisen itäblokin ulkopuolella ikinä nähdä kauppaa niin hyllyt tyhjillään. 30 – 50 prosentin alennuksella mukaan tarttui silti jotain. Päivän arvoitus kuuluukin: mitkä kuvien asukokonaisuuden osat eivät ole Marimekkoa? Vastaus kommenteissa.   P.S. […]

Kun tälläilin päälleni Spitalfields Marketilta aiemmin tänään mukaan tarttunutta heräteostosta, hoksasin, että raikkaan keltamustasta pöllökuviosta huolimatta puserossa oli jotain tuttua… Jaa, ei näytä olevan ihan ensimmäinen harmaa collegepaita meikäläisen vaatekaapissa.  Pusero Spitalfieldsin torikojusta, merkki näköjään I <3 Brick Lane. Ohut puuvillaneule Oasis. Kätsy kuvio, lapsen tahrat eivät erotu. Kuvausassistentin body Polarn O. Pyret, lappuhaalarit Next. […]

Kas, verkkarimutsihaaste. Mikä oiva tekosyy tallentaa jälkipolville muistoksi, että joskus (harvoin) tämäkin muori vetää niskaansa muutakin kuin vanhat farkut ja räkäkoristeisen kollarin. Lauantaina nimittäin jätin flunssaisen lapsen julmasti isänsä hoitoon ja lähdin juhlimaan tukevasti raskaana olevan ystävän synttäreitä pynttäytyneenä siihen lyhyemmän korren vetäneeseen pikkujouluasukandidaattiin (anteeksi ontuva kielikuva – keksi itse parempi): Toppi ja farkut yhä […]

Syksy etenee ja pikkujoulukausi uhkaa. Vaatekaapissa roikkuu vain vääränkokoisia, vääränmallisia tai liikaa käytettyjä loimia. Lapsi vihaa kaupassakäymistä. Mitä tekee äiti?  Väärin arvattu! Nettikauppoihin ei tällä kertaa uskaltauduttu (multa on vieläkin tänne kirjoittamatta juttu siitä, miten kävi, kun uuteen nettivaatekauppaan törmäsin… Kuusi paitaa ja yksi mekkoko sieltä mukaan lipsahti?), mutta tilaisuus teki varkaan: oli tarkoitus mennä […]

Ei ole kuulkaa Marimekko ainoa tasaraidan taitaja, ei. Puin eilen pitkästä aikaa päälle luottoraitapaitani (yhden niistä monista): taatusti toistakymmentä vuotta vanhan trikoonretkaleen, jota raa-akastan. Mustaa ja valkoista, ihanaa. Iso kaula-aukko, jonka voi asetella useammalla tavalla, jee. Tarpeeksi pitkät hihat ja helma minulle hämähäkille, kyllä passaa. Tarpeeksi paksua neulosta, jotta on lämmin syksyllä, mutta puuvillaa, jotta […]

Kävin eilen siskoni kanssa syömässä Sloppy Joe -ravintolassa. Tilasimme hörpikkeiksi Adamsin Samuelin bostonilaista lageria ihan vain siitä syystä, että veljemme asuu Bostonissa ja ajattelimme, että jos pullon kyljessä lukee Boston, olemme ikään kuin kulauksen verran lähempänä rakasta isoveljeämme. Olut oli hyvää, ruoka oli hyvää ja palvelu oli hyvää, mutta ei niistä sen enempää, sillä tämän postauksen […]

Eilen oli taas muskarimaanantai. Olin tavoilleni uskollisena vetämässä jo päälleni aiemmin esittelemiäni rentoja vapaa-ajan releitä, kun päätinkin pukea ylleni tällä kertaa jotain edes hiukan kivempaa. Mihinkään ruskamaiseen väriloistoon en tälläkään kertaa kyennyt, mutta puin sentään päälleni kirkkaanpunaisen trikoopaidan ja Indiskasta neljä vuotta sitten ostamani tunikan, joka on edelleen yksi lempivaatteistani. Meikkipussi jäi tälläkin kertaa avaamatta, mutta piristin kuitenkin […]

Muutama viikko takaparin muutamien käsittämättömien sattumusten ja yhden pidettävän lupauksen takia saavuin töihin tuntia ja varttia liian aikaisin. Koska ei huvittanut käkkiä monistuskoneen ja luokan välissä (juu, iltaopettajille ei juuri ole tarjolla mitään sosiaalitilaa), päätin käydä kahvilla. Siinä matkalle osui tielle Tarjoustalon vihreä ja kutsuva teippaus ikkunoissa, ja päähäni pälkähti, mikä ettei? Annetaan mahdollisuus. Luonteeltani […]