Työhaastattelutunika
Sain pitkästä aikaa aikaiseksi otattaa asukuvan, kun sattui niin onnellisesti, että luottokuvaajani ehti räpsäisemään kännykällään minusta kuvan ennen kuin lähdin työhaastatteluun pari viikkoa sitten. Toivottavasti en muuten näyttänyt luonnossa noin oudon väriseltä kuin tässä kuvassa.
Kyseinen tunika on yksi kivoimmista vaatteistani ja silti jostain syystä sellainen, joka on ollut päälläni ehkä noin kolme kertaa. Ostin sen keväällä 2011 suorittaessani opettajaharjoittelua Turun normaalikoulussa, koska eihän se ole opettaja eikä mikään, jolla ei ole yllään värikästä tunikaa! Ja kyllä, tässäkin tunikassa on taskut, ne eivät vain erotu kovin hyvin, joten ihan autenttinen opettajakolttu on kyseessä!
Olallani coolisti keikkuvan laukun sain 30-vuotislahjaksi vanhemmiltani ja siitä on tullut vähän sellainen virallisten asioiden laukku, ehkä siksi, että se on ainoa tyylikkäistä laukuistani, jonne saa sujautettua työtodistuksia ja muita tärkeitä asiakirjoja ilman, että niitä täytyy taitella pienemmäksi kuin Michael Monroen viuhkaa TVOF:ssa. Tai ainahan olisin voinut ottaa hoitolaukun mukaan, sinnehän ne paperilappuset olisivat hyvin mahtuneet vaippojen ja pilttipurkkien sekaan…(huh, mikä painajainen olisi oikeasti kaivella tärkeitä papereita kaiken maailman vaihtohousujen, lusikoiden, ruokalappujen ja maissinaksurasioiden seasta! ”Joo ootas haastattelijatäti ihan sekunti, mä oon ihan varma, että se CV on täällä…tässä on nää neuvolan antamat turvallisuusohjeet pistorasioiden suojaamisesta, et sä niitä tarttis? Entäs tää ateriarytmivihkonen, oisko siitä hyötyä, ai ei…joo tässä on parit esikoisen housut ja viistoista vaippaa vauvalle, kyllä niitä olla saa…ootas vielä vähän…saisko olla kivikova rusina tässä ootellessa?”)
Kuinkas työhaastattelussa sitten kävi? Jännittävän lopputuloksen voit käydä lukemassa Kahvia, kiitos! -blogini puolella.
Tunika: Smash!
Sukkahousut: House
Kengät: Tango
Laukku: Picard
Eteinen: järisyttävän siisti (se viime asupostauksessani näkynyt laatikko on kuin onkin siirretty pois!)