Vuosi ilman uusia vaatteita -3kk rajapyykki
Hairahduin. Nimittäin tekemään uuden vuoden lupauksia. Eikä siinä mitään, aika monet näitä kai tekevät, mutta minäpä en olekaan lupaillut mitään vuosikausiin. Mutta nyt sitten.
Lupasin olla vuoden ilman uusia vaatteita. Hyvä lähtökohta sikäli, että eihän mulla ole mitään esmes blogia, johon kirjoitella vaatejuttuja. Eikun hetkinen..
No okei, okei, ideana on siis olla ilman uusia vaatteita. Kirppisvaatteet eivät ole sääntöjen kiertämistä, tarkoitus kuitenkin on kuormittaa planeettaamme nykyistä vähemmän. Alkuperäisessä haasteessa on mainittuna myös kolme oljenkortta, et jos se unelmien mekko tai täydelliset farkut nyt kävelevätkin vastaan. Hooceimmät menevät siis kuitenkin kokonaan ilman oljenkorsia.
Lähtökohtaisesti mulla ei siis ole koskaan ollut oikein mitään vaatteidenosteluongelmaa. Ei vaatteiden, ei kenkien eikä laukkujen. Mieheni ja äitini saattavat tuhahdella ruutujensa takana, mutta ihan aikuisten oikeasti ei ole. Joo, on mulla monet kengät ja monta laukkua, mutta hei, mä osaan heittää lonkalta seitsemänsataa ihmistä, joilla on hemmetisti enemmän. Sitäpaitsi jos mä ostan jotain, ne päätyy heti käyttöön ja yleensä aika rankkaankin käyttöön. Mun kaapista ei löydy yhtä ainoaa vaatetta jossa olisi hintalaput paikoillaan. I dare you hubby.
Ajatus siis oli se, että uusia vaatteita ei saa ostaa. Kirppisvaatteita saa ja kolme oljenkortta. Itse venytin sitten sääntöjä verran, että alusvaatteet tarpeeseen eivät vie oljenkorsia. Lisäksi tein ennen vuodenvaihdetta listan akuuteista vaatekappaleista, joita tarvitsen ja jotka eivät vie oljenkorsia
- talvisaappaat. Edelliset kaksi paria hajosivat pitkän suhteen päätteeksi, toiset keväällä ja toiset ennen joulua.
- pitkälahkeiset jumppahousut. Miksei näille ole mitään seksikkäämpää nimeä? Kun ei ne ole juoksuhousutkaan, tekniset kahvakuulakalsarit?
- siniset farkut. Farkut on olleet mun must have-listalla jo aika kauan, koska omistan siis kahdet mustat farkut, joista toiset on ostettu puolisen vuotta synnytyksestä (nyt vähän isot) ja toiset reilu vuosi synnytyksestä (imetyksen riuduttamana, ne on nyt siis vähän liian pienet).
Miten sitten on mennyt tähän asti? Hurrrrjat kolme kuukautta myöhemmin:
Talvisaappaat ostettu. Uutena, puoleen hintaan.
Kirppikseltä on löytynyt:
Keltainen sifonkipaita (taimikälie ohut härpäke) ja raidallinen neuletakki
Keltainen ohkainen paita ja taskuhame
Harmaa trikoomekko (välitön luottovaate) ja raitainen ohkainen paita
Pippuritweed-mekko ja pikkulaukku
Vaaleanpunainen pitsipaita (mallia äitiysvaate, mutta onpahan armollisemmat rypytykset makkaroille, vink vink!)
Sitten on vielä pieni hups-hetki, jonka jälkeen päätin venyttää sääntöjä vähän lisää. Ostin nimittäin kankaita, kun ex tempore Naapurin (kuuma ja nuori, näinhän me sovittiin) Rouva kutsui minut ja jälkikasvuni eräs lauantaiaamu kangaskauppaan ekskursiolle. Saatiin vähän pahaa silmää kolmen alle nelivuotiaan pojan kanssa liikkuessamme, mutta se nyt on asia erikseen. Hän siis oli kangasta vailla ja mun piti vain roikkua mukana. Yeah right, tiedättehän te. Joku päässä naksahtaa ja joku vaatelakko unohtuu. MUTTA perustelen tätä nyt sillä, että .. odotas, oli mulla joku hyvä perustelu..
..siis sillä, että mulla on sen verran pitkät kintut, että mä en meinaa löytää tarpeeksi pitkiä housuja tai hameita -saati sitten maksimekkoja. Joten tadaa:
Tästä tulis sellaset vähän löysät college-housut pitkillä resoreilla. College palakankaista ja resori metritavarana.
Maksimekkokangas. Eka se oli lyhyt taskuhamekangas, sitten maksihamekangas ja nyt maksimekkokangas. Palakankaista tämäkin, eli käytännössä puoli-ilmaiseksi.
Suhteellisen helpolla olen siis kuitenkin päässyt, uudet vaatteet on toki vähän kolkutelleet (varsinkin Elloksen uusi kuvasto, miksi just nyt kevätkuvasto on täynnä harmaata, mustaa ja valkoista eikä tyhmiä pastellivärejä?) mutta kangaskauppaa suurempia lipsahduksia ei mulle ole sattunut. Vahvasti päähän on kuitenkin iskostunut ajatus, että jatkossa oikeasti pyrkisin noudataamaan ajatusta laatu korvaa määrän. Vielä nuo ostoimpulssit toimivat niin nopeasti ja automaatiolla, että huomasin vasta jälkeenpäin, että olisin voinutkin satsata ja ostaa oikeat nahkaiset saappaat. Pikkuhiljaa ne ajatukset toivottavasti kääntyvät tähän ajattelumalliin.
Onko muita vuosi ilman uusia vaatteita haasteessa mukana olevia? Olisiko joku hurja ja lähtisi mukaan? Vielä ehtii, osahan tuolla Yhteismaan ja Siivouspäivän yhteisessä tapahtumassakin on aloittanut jo syksyllä -eikä tapahtumassa mukanaolo ole mikään edellytys! Jos ei ihan näin radikaaliin vetoon ole halua tai mahdollisuutta lähteä, niin suositan tutustumaan myös käynnissä olevaan, Lilyssä jo jonkin verran pinnalla olleeseen ekopaastoon, jossa pohditaan päivittäisen vinkin avulla sitä, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa sekä maapallon, että ihan oman napansakin hyvinvointiin.