Veri vetää ulkomaille
Huh huh, onpas edellisestä postauksesta vierähtänyt taas aikaa! Kyllä ne kirjoitukset sitten kuitenkin tähän blogiin vaikuttivat. Mutta ehkä enemmänkin niin, ettei kaiken sen lukemisen keskeltä yksinkertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa, kuin niin etten olisi ehtinyt. Tai sitten olin vain laiska.
Kirjoitukset menivät miten menivät. Suurimmaksi osaksi M:ää olisi odotettavissa, paitsi äidinkielestä, jonka vedin ihan penkin alle… Mutta pääasia, että saisin nyt lakin päähän! Sen äikän voi kuitenkin syksyllä uusia 🙂
Kirjoitusten jälkeen oikeastaan näihin päiviin asti on ollut sellaista lamaantunutta aikaa, kun ei ole saanut suurinpiirtein muuta aikaiseksi, kuin nousta sängystä jääkaapille. Olen kyllä nähnyt kavereita, käynyt katsomassa Still Alicen (nessut tulivat tarpeeseen) ja Paavo Pesusieni kuivalla maalla sekä syönyt thai-ruokaa. Monet päivät on kuitenkin vain lipunut ohi tekemättä mitään järkevää.
Nyt olen kuitenkin alkanut taas saada jotain tolkkua tähän. Töiden alku alkaa häämöttää edessä ja olen mm. innostunut taas piirtämään ja saanut vähän innostusta ryhtyä liikkumaan! Lisäksi olen miettinyt, että mitenkä sitä pääsisi maailmalle. Tänään juuri kävin siskoni kanssa kävelylenkillä ja puhuimme aika paljon siitä, mitä elämässä haluaisimme tehdä. (Näillä näkymin heti, kun siskonikin täyttää 18, ostamme Thaimaasta pienen paratiisisaaren ja perustamme sinne hotellin.)
Itselläni aikalailla juuri päällimmäisenä unelmana on matkustaa. Ei käydä vain kerran-pari vuodessa viikon lomamatkalla, vaan oikeasti monia kuukausia – ehkä monia vuosia – maasta toiseen spontaanisti ilman suunnitelmia kovin pitkälle eteenpäin. Haluan kokeilla kaikkea, nähdä kaiken ja mennä joka paikkaan. Itselleni ajatus siitä, että lähden nyt yliopistoon, opiskelen itselleni ammatin, rakennan uran ja perustan perheen kuulostaa vain niin… tylsältä. Huono sana, mutten keksi tähän parempaakaan. Haluan jotain enemmän.
Tulimme siskoni kanssa pitkälti siihen tulokseen, ettei unelmien toteuttamiseen oikeasti tarvitse juuri muuta, kuin rohkeutta ja sen yhden päätöksen tehdä se. Ei mikään tai kukaan estä meitä! Luin juuri joku aika sitten uutisen suomalaisesta miehestä, joka matkusti ympäri maailmaa neljä vuotta ilman rahaa. Ei se siis rahastakaan ole aina kiinni. Tietysti silloin kyllä joutuu tietyistä asioista tinkimään.
Olen nyt syksyyn asti töissä ja säästän rahaa, ja marraskuussa tarkoituksena on vihdoinkin toteuttaa yksi unelmistani eli lähteä Japaniin! Olen odottanut tätä niin kauan, enkä vieläkään ole täysin tajunnut, että ihan oikeasti puolen vuoden päästä olen Tokiossa! Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään, että entä jos en parin viikon loman jälkeen palaisikaan heti takaisin Suomeen vaan jäisin vaikka kiertämään Aasiaa pariksi kuukaudeksi… En tiedä vielä, mutta jotain tuon tapaista haluan pian tehdä. En mene vielä opiskelemaankaan, joten aikaa olisi. Toinen vaihtoehto minulla on ollut myös mennä jonnekin päin maailmaa vapaaehtoistyöhön. Mitenkäs olisi pienellä maatilalla auttaminen Kuubassa? Entäs ekohotellin rakentaminen Indonesian viidakossa? Tai ehkä lastenkirjojen kuvaaminen filmeiksi Keniassa? Mahdollisuuksia on loputtomiin.
En osaa vielä sanoa, mitä aion tehdä, mutta toivottavasti suunnitelmat alkavat tästä kohta selkiintyä. Hyvää (kohta jo ohi mennyttä) pääsiäistä kaikille! :)
