Havaintoja muovista arjessa sekä keskusteluissa

(Camilla) Hei vaan, tänään olisi luvassa muutamia havaintoja muovista omassa arjessani, sekä ratkaisuja joilla koitan siihen vaikuttaa. Pitkään kuvittelin muovin kerääntyvän korkeintaan lihatuotteiden ja leipien pakkauksien mukana, mutta kuinka väärässä olinkaan… Seuraakin siis lista pahimmista muoviroskan aiheuttajista omassa pienessä taloudessani ja lopussa vähän pohdintaa muovin demonisoinnista.

🌿 Muovipullot, omalla kohdallani kivennäisveden suurkulutus. En ollut edes tajunnut, miten koukussa olen ollut kivennäisveteen ja miten paljon kivennäisvesipulloja kertyi jo ihan kuukausittain (6-9 pulloa!). Aloitin muovittoman urakkani siis viemällä pullot takaisin kauppaan ja nyt olen pitäytynyt pelkästään kraanaveden juonnissa. Tämä on jotain, mikä ei kovastikaan tuota minulle vaikeuksia: olen aina pitänyt yhtä pullollista kraanavettä jääkaapissa, jonka sitten maustan lasiin kaadettaessa joko sitruunalla, limellä, mintulla tai juon sellaisenaan ilman maustamista. Kesällä olin onnistunut jostain syystä innostumaan vähän liikaakin kivennäisvesistä, mutta näin syksyn tullen on kyllä hyvä aika luopua pullotettujen juomien ostosta kokonaan kaupoissa. Pärjään omalla vedelläni aivan mainiosti ja vaihtelua makuun saan veden maustamisella.

🌿 Koiran luut ja hammastikut. Tätä olen kyllä miettinyt nolona aika pitkälti joka kerta kaupassa käydessä. Silkkaa laiskuuttani olen ostanut koiran puruluut sekä dentastixit lähikaupastani – eli muoviin käärittynä. Ei nyt ihan kamalasti vie aikaa tai energiaa, että ostaisin nämä kerrallaan eläintarvikekaupasta, jolloin voin välttää täysin ylimääräiset muovipakkaukset. Tämä on naurettavan helppo tapa välttyä turhalta muovikrääsältä koirataloudessa: älä sorru lähikaupan pikkupaketteihin luiden yms. suhteen, vaan osta oikeasta eläintarvikeliikkeestä pakkaamattomana omaan paperikassiin pakaten, tai iso erä pahvipakkauksessa.

🌿 Elintarvikkeiden osto kaupasta. Täältähän se muovi kotiin kerääntyykin. Syön hyvinkin kasvispainotteisesti, minkä vuoksi kiinnitän erityisesti huomiota heviosaston muovin määrään. Käytössäni on kestopussi vihanneksille ja hedelmille, joka on ahkerassa käytössä niiden tuotteiden kanssa mitä saan lähikaupasta ilman muovia. Loput tuotteet taas ostan puhtaalla omatunnolla siinä muovikääreessään, tästä vielä lisää kirjoituksen lopussa!

Tuli myös vähän itselleni yllätyksenä, etten osta ruokakaupoissa paljoakaan muuta, mikä sisältäisi kamalasti muovia. Käytän esim. tiettyjä maitotuotteita viikottain, kuten fetaa, jota saa kätevästi ostettua lasipurkissa tai pahvipaketissa. Lasipurkit lähes poikkeuksetta pesen ja otan käyttöön muuta säilytystä varten, pahvi taas menee pahvinkeräykseen. Suurin muovin kulutukseni kaupassa käydessä ovat siis puhtaasti vihannekset.

♥ Kestokassi mukana. Tämä on jo aika perus, mutta mainitaan nyt silti. Laukustani löytyy aina yksi siltä varalta, jos piipahdan kauppaan. En tarvitse ylimääräisiä muovikasseja, kun tuon mukanani omat kankaiset versioni.

Ja tähän väliin pieni fun fact: Kangaskassien yltiöpäinen ostelu ei ole mikään kestävä ekoteko. Ei, vaikka se ihana liike markkinoisikin sitä ”luomupuuvillaisena” tai muutoin vihreänä tekona. Vihreä teko on olla jättää ostamatta. Pitäydy niissä, jotka jo löytyvät kotoa tai osta second handina, mikset myös tekisi itse vanhoista kankaista. Ei myös suoraan sanottuna ole hyödyllistä omistaa kymmenkuntaa näitä. Pistä kiertoon vaikka ystäväpiirissä tai perheen kesken ne, joita et tarvitse ja pidä itselläsi muutama kestävä ja eri kokoinen kassi kauppareissuja ja muita keikkoja varten. Itse en ole koskaan itseasiassa ostanut kangaskassia, mutta minulta löytyy näitä turhankin paljon kotoa. Saan usein töiden kautta eri yritysten ja järjestöjen kangaskasseja ja muutenkin ”goodybaggeina” näitä. Muutamia olen antanut ystäville, mutta voisin kyllä tehdä pienen inventaarion ja laittaa loputkin ylimääräiset jakoon. Osasta taas on tullut aivan lemppareitani kauppareissuille.

Näistä kuluneen kuukauden huomioista päästäänkin siihen, että on ollut yllättävän jännää seurata muovin kerääntymistä omassa taloudessa, sekä omaa, alati muuttuvaa suhtautumista siihen. Varsinkin ruokaostosten suhteen syyttävät katseet ilmestyvät, jos ostat vaikka kurkun muovikääreessä. Kuitenkin tutkimuksien mukaan ruokahävikki on aina hiilijalanjäljeltään huomattavasti suurempi kuin tuotepakkaus. Heviosastolla asioidessa hallitseva olotilani oli ennen aina turhautuminen, kaikki kun ovat kääreissä kotimaista kurkkua myöten. Mutta kun ajatellaan, että se kääre pidentää ruoan elinaikaa jopa nelinkertaisesti, en jaksa enää potea tästä kovinkaan pahaa omatuntoa. Toki pystyessäni otan aina sen muovittoman vaihtoehdon ja pyörittelen kyllä yhä silmiäni niille pakkauksille, jotka sisältävät tuplamuovit tai vielä jonkun pahvihäkkyrän siellä sisällä, koska ihan oikeasti – miksi?!

🌿 Summa summarum: Luulin muoviahdistukseni pahenevan tämän muovittoman haasteen myötä, mutta löysinkin oudon tasapainon itselleni. Huomaan nykyään selvemmin, missä asioissa muovia tulee täysin turhaan kotiini ja roskan määrä on täysin naurettava, mutta olen myös oppinut hyväksymään ja vähän ehkä ”rauhoittumaankin” sen suhteen, ettei kaikki muovi ole pahasta. Se suomalainen kurkku muovikääreessään ei tee minusta huonompaa ihmistä ja kamalaa kuluttajaa, mutta mahdollisuuksien mukaan valitsen kuitenkin aina muovittoman tuotteen.

***

PS. Meitä voit nykyään myös seurata Bloglovinin kautta! Follow my blog with Bloglovin