Kertakäyttöelämä

Meitä on alkanut tympimään kertakäyttöelämä. Se on sellaista, jossa jokapäiväiseen olemiseen ja puuhailuun kuuluu oleellisena osana tavaroita, pakkauselementtejä sekä kaikenmoisia muita tilpehöörejä, joiden tarkoitus on olla hyötykäytössä vain kerran tai hyvin vähän aikaa. Joistain muista moisista esineistä ei edes ole hyötyä. Erityisesti muovisia asioita tuotetaan ihan turhiin tarkoituksiin, vaikkapa vihannesten tai hedelmien pakkauskääreiksi, jotka päätyvät lähes välittömästi roskiin. Kärjistetysti voidaan sanoa, että iso osa ajastamme ja rahastamme menee roskan tuotantoon, hankintaan ja siitä eroon pääsemiseen. Pöyristyttävää! Tätä vastaan olemme päättäneet kapinoida ja nyt Zero Waste Syyskuun ollessa käynnissä päätimme tehdä tästä julkista.

Mutta ketkä täällä oikein kapinoi?

CAMILLA

Oma herätykseni kertakäyttökulttuuriin ja varsinkin muovin kestämättömään käyttöön tapahtui reissun päällä Kiinassa kuusi vuotta sitten. Näin hyvinvointivaltion kasvattina ei aihetta koskaan tullut ajateltua muutamaa ohimenevää hetkeä enempää, mutta Kiinassa totuus iski aika ikävästi päin näköä kaupoissa ja kioskeilla asioidessa. Pisteenä iin päälle toimivat koirat häkeissään ravintoloiden edustoilla sekä valtavat markkinahallit täynnä eläviä olentoja tikkujen päässä. Nams, tai sitten ei.

Näiden vuosien aikana olen pyrkinyt kestävämpiin ja ekologisempiin valintoihin, mutta nykyään tiedän myös kompastuskiveni. Niistä haluaisin oppia irti ja saada kestävämmän arjen toimimaan ilman turhia ponnistuksia entistä sujuvammin. Mikään kokenut zerowasteilija en siis todellakaan ole, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan ottaa nyt tarkempaan syyniin oman kulutukseni, ostotottumukseni ja ennen kaikkea sen mitä roskaa ja turhaketta jätän jälkeeni.

NANA

Kulutuskäyttäytymiseeni on suurelti vaikuttanut se, että asun Saksassa. Sekä tarjonnan yltäkylläisyys että ihmisten kriittisyys on täällä eri luokkaa kuin suuressa osassa Suomea ja molemmat voivat olla hyvinkin mukaansatempaavia – mä päädyin kapinakannalle. Ulkosuomalaisuuteni alkutaipaleilla noin kahdeksan vuotta sitten pidin ensimmäisen tekstiilituotantokriittisen ostolakkoni. Samalla päätin lopettaa massatuotettujen eläinten syönnin. Ymmärrykseni maapallomme muovisuudesta sen sijaan alkoi kehittyä kunnolla vasta tämän vuoden alussa vajotessani syvänlaatuiseen ilmastoahdistukseen – kiitti vaan Fridays for Future (ootte oikeesti kyllä ihan mahtavia!). Tunsin velvollisuudekseni tehdä edes jotain ja päätin aloittaa osallistumalla muoviton maaliskuu -haasteeseen. Samoin kuin edellisten haasteiden kohdalla, ei tässäkään tapauksessa kestänyt edes kahta viikkoa vakuuttua siitä, että muovittomuuteen pyrkiminen on tullut jäädäkseen. Tällä polulla sitä ollaan edelleen.

Tässä blogissa me kaksi välttelemme kertakäyttöisyyttä ja sen sijaan yritämme käyttää kaikkea mahdollista moninkertaisesti. Kirjoitamme kokemuksistamme ja jaamme mielipiteitämme rennolla pohdiskelutyylillä kumpikin oman asuinpaikkansa ja elämäntilanteensa pohjalta. Toivottavasti näistä on lukijoille apua ja inspiraatiota! Pienillä teoilla kannamme vastuuta ja teemme maailmasta hieman kestävämmän.