Miksi mökkeily voi olla minimalismia parhaimmillaan

(NANA) Terveisiä keskeltä metsää! Mulla on siitä etuoikeutettu asema, että vaikka asun Keski-Euroopan vilinässä, mulla on myös mahdollisuus nauttia järvisuomalaisen metsämökin rauhasta. Pidempikestoinen luontomatkailu ja mökkeily on hyvä tilaisuus kokeilla minimalistisempaa elämäntapaa. Siihen liittyen tulee äkkiseltään mieleen seuraavat pointit:

• Matkatavaroita pakatessa joutuu aina pohtimaan sitä, mikä on oikeasti tärkeetä mukaanotettavaa, etenkin jos kamppeet matkaa oman selän päällä rinkassa tai ne pitää mahduttaa tiettyyn painorajaan lennon takia.

• Niitä tärkeitäkin tavaroita alkaa tarkastella ihan eri näkökulmasta – miten kätevä niitä on käyttää, miten kestäviä ne ovat ja miten moneen eri tarkoitukseen ne soveltuvat.

• Monella mökillä tai vaellusmatkalla ei pääse roskistaan asianmukaisella tavalla eroon, eli niitä on mahdollisesti kannettava mukanaan tai vietävä jonnekin kauemmas pois. Parempi on siis valita mahdollisimman roskatonta tai maatuvaa.

• Vaatteita ei pysty pesemään totutulla tavalla, eli niistä on pidettävä parempaa huolta tuulettamalla, ravistelemalla tai harjaamalla. Vaatteisiin saa myös ihan eri tuntumaa nyrkkipyykin kautta. Tämä on loistava tilaisuus kyseenalaistaa se, paljonko ylipäätään tarvitsee vaatetta, miten monipuolisia niiden(kin) tulee olla ja mitkä materiaalit pysyvät pidempään paremmassa kunnossa.

• Ruoka taas pitää valita sen mukaan, miten paljon jaksaa kantaa, mikä kestää kauemmin syöntikuntoisena missäkin tilanteessa ja mitä pystyy matkalla tai mökillä valmistamaan. Ruokavaliota täydennetään aidolla lähiruoalla suoraan luonnosta.

• Luonnon keskellä mieli lepää. Ihannetilanteessa päiväohjelma koostuu lähinnä liikkumisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Parhaassa tapauksessa verkkokommunikointimahdollisuus on rajattua ja sää hyvä, jolloin leijonanosan ajasta voi viettää ulkona ympäröivää maisemaa ihmetellen.

Oma kiinnostukseni minimaalisempaa elämäntapaa kohtaan juontaa juurensa siitä, että olen muuttanut monta kertaa pidempiä matkoja (lähinnä siis yhdestä maasta toiseen). Niissä tilanteissa on pitänyt kyseenalaistaa tiukasti oman omaisuutensa määrä, tavaroita ei ole ehtinyt kertymään ja niitä on pitänyt säännöllisesti karsia. Myös Zero Waste Syyskuun tämän teemaviikon aiheena oli karsiminen. Ennen matkaani päätin karsia muutaman jutun:

• Viime helmikuisesta muutosta lähtien mun karsintalistalla on ollut kaksi peiliä, taulu ja pöytälamppu, jotka on vaan ihan turhia. Saksassa ylimääräisiä tavaroita voi laittaa kadulle muiden mukaanotettavaksi, joten ne päätyivät sinne (sieltä ne olivat tulleetkin).
• Laatikoiden sisällön karsiminen on musta rentouttavaa tekemistä, minkä vuoksi harrastan sitä melko säännöllisin väliajoin. Tällä kertaa laitoin vanhoja käyntikortteja ja papereita paperinkeräykseen.
• Lisäksi valitsin kaksi jo aikaa sitten lukemaani kirjaa, jotka annoin eteenpäin.

• Päätin myös luopua lompakostani, joka on kirjaimellisesti kulunut puhki. Käytän nyt väliaikaisesti vanhaa meikkipussia lompakkona, kunnes löydän uuden kukkaron, joka täyttää kriteerini. Tässä saattaa kestää…

Karsia voi tavaroiden lisäksi tietysti myös vaikka tiedostoja koneelta, sosiaalisen median käyttöaikaa tai pakkopullalta tuntuvia harrastuksia. Mitä sä voisit karsia? Mistä taas et voisi koskaan luopua?