(NANA)  Täällä Saksassa on melko selkeä ja kattava kierrätyssysteemi, johon jokaisen on sopeuduttava. Jos ei muuten niin ainakin sakkojen pelossa: ekakertalainen maksaa kotitalouden roskien väärin lajittelemisesta 10-50€, toistuvasta virheestä saattaa joutua pulittamaan jopa 5000€. Mä koitan minimoida roskat jo ostoksilla ollessani. Välttelen mahdollisuuksien mukaan kaikkia pakkausmateriaaleja, eritoten kuitenkin muovia. Jos jotain on ostettava pakkauksineen, pyrin ostamaan isoimman saatavilla olevan pakkauskoon.

Mutta tarkastellaanpa ensimmäisen viikon tilannetta. Yhden ihmisen talous vaikuttaa tuottavan melko vähän roskaa, varsinkin koska syön viikolla lähes joka päivä yliopiston ruokalassa – se on nimittäin kätevästi melkein työpaikan vieressä. En muuten olisi uskonut jonain päivänä nöpöttäväni kamera kourassa kuvaamassa viikon muoviroskia, mutta nyt on tämäkin koettu!

(Kuvan tarkoituksena ei ole suositella ensimmäistäkään näkyvillä olevista merkeistä tai tuotteista, pikemminkin päinvastoin: hyvät tuotevalmistajat, toivottavasti lopetatte turhan muovin käytön ja tuotte pian markkinoille ympäristöystävällisempiä pakkausmateriaaleja!)

Vasemmalta ylhäältä oikeelle alas, tai ainakin suunnilleen niin:

Leipäpussi, jossa muovinen ikkuna. Vieläkin ottaa päähän tämä, koska markettiin olisi voinut ihan hyvin ottaa oman paperipussin tai muun vastaavan mukaan ja pussittaa sen haluttu leipä sitten siihen.

Astianpesuainepullo, joita ei toivottavasti tule enää koskaan ostettua, sillä oon nyt viime kuukausina harjotellut omien pesuaineiden valmistamista. Tästä tarvittaessa lisää myöhemmin.

Pistaasipähkinäpussi – ei nyt ihan mennyt nappiin tää valinta, mutta onpa sentään edes XXL-kokoa.

Mozzarella-pakkaus ja karkkipaperit, näistä mikään ei kyllä kuulu perusruokavaliooni, mutta teki kovasti mieli mozzarellaa ja karkit sain lahjaksi. Tästä juontuu hyvä kysymys tulevaisuuden varalle: mitä tehdä lahjamuoville?

Keräsalaatin muovikääre, (sen alla) luomukesäkurpitsoiden muoviranneke ja fair trade –banaanien tarranauha – kasvisten ostaminen on ihan painajaista, koska lähes kaikki on muovipakkauksessa. Jopa eettisinä valintoina mainostetuissa tuotteissa on jotain muovia.

Juustopakkaus. Juuston syönnin lopettaminen olisi kyllä ekoteon lisäksi myös eettinen teko. Juustoa ei saa edes juustotiskiltä muoveitta omaan kuljetusastiaan, koska se on kuulemma epähygieenistä..

Riisikakkujen muovi. Riisikakut on mulla hätävararuokana keittiön kaapissa. Näkkileipä olisi tähän huomattavasti parempi vaihtoehto, se kun on myynnissä täysin paperisessa pakkauksessa. Sen sijaan hapankorput (ehdoton lempparini) on pahvipakkauksessa, jonka sisällä on vielä erillinen muovipakkaus. Enpä siis osta hapankorppuja.

Panttipullojen korkkeja. Olen osittain siirtynyt ostamaan olutta uudelleentäytettävään kahden litran pulloon paikalliselta panimolta. Se ei pelkästään ole luontoystävällisempää vaan myös maistuu paremmalta kuin kaupallisemmat oluet!

Kauramaitopurkki. Oman kasvimaidon valmistamiseen olen liian kiireinen ja laiska :<

_________________________________________________________________________________________

Tämän Zero Waste -teemaviikon aiheena oli kieltäytyminen.

Olen harrastanut kaikennäköistä kulutuskieltäytymistä vuosikausia ja tämä ympäristöystävällisyyden ja omien mielitekojen välillä tasapainotteleminen käy aikaa myöten aina helpommaksi. Yleisestä kieltäytyväisyydestä huolimatta olisin menneen viikon ostoksilla silti voinut olla muutamien valintojen kohdalla hieman huolellisempi.

Vaikeinta on kuitenkin muovi(kääreisten) lahjojen vastaanottaminen. Miten välität kanssaihmisillesi kohteliaasti viestin siitä, että pidät lahjasta ja lahjoittamisen eleestä, mutta toivot silti mahdollisimman pakkauksettomia lahjoja, jotka myös oikeasti tulevat tarpeeseen? Se on yllättävän vaikea tehtävä. Myönnän myös itse harrastavani muovipakkauslahjoja, koska paikallisen suklaatehtaan tuotteet on tähän asti olleet erittäin kätevä tuliainen. Lupaan pähkäillä tätä asiaa tulevaisuutta silmällä pitäen ja etsiä aktiivisesti parempia vaihtoehtoja.