Toipumisterveisiä

Leikkauksesta on nyt palttiarallaa kolme viikkoa. Mennyt kolme viikkoa on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Olen tuntenut pelkoa, jännitystä, surua, toivoa, epävarmuutta, hellyyttä, rakkautta, iloa, epätoivoa, kauhua, ärsytystä, helpotusta, turhautuneisuutta, väsymystä, onnellisuutta, suuttumusta, kiukkua, alakuloa ja se tunne ”että ihan sama!!”. Ainakin.

Leikkaus meni hyvin. Leikannut lääkäri oli korjannut tekoniveltä asentaessaan myös hermojen kiinnittymisen edelliseen arpeen. Sen tiimoilta jännitetään vielä, että onhan kaikki hermotukset ennallaan ja senhän näyttää vain aika. Kipsi vaihtui kantositeeseen viikko sitten ja VASTA eilen uskalsin katsoa arpea. Se on siisti mutta julmetun iso. Hyvästi hihattomat juhlavaatteet!  28 tikkiä. KAKSI-KYMMENTÄ-KAHDEKSAN. Tai oikeastaan niittejähän ne oli.

Olen kiitollinen. Etenkin miehestäni, lapsistani, perheestäni ja ystävistäni. Kuinka paljon rakkautta ympärilläni onkaan, miten sitä normaalissa arjen kiireessä sokeutuukaan! Olen saanut ihania viestejä, kannustusta ja apuja. Tiedän, etten koskaan voi korvata kaikille sitä kaikkea apua ja tukea jonka olen saanut. Mutta jos tilaisuus tulee, niin täältä pesee! Siitä voi olla varma.

Miehelleni olen anteeksi pyynnön velkaa. Olen kiukutellut välillä kuin pahainen kakara ja epätoivoisimmalla itsesäälin ja itseinhon hetkellä uhannut jopa erolla. Koska se olisi muka parempi ratkaisu kaikille, etten olisi tässä riippana ja kivenä mieheni kengässä kun en kykene osallistumaan tekemisiin samalla tavoin kuin terve siippani. Minulta todella epäreilua miestäni kohtaan. Onnekseni mieheni on lujaa tekoa ja on kestänyt minun riuhtomiseni. Ja asiat on puhuttu selviksi. Emme eroa. Se on varma. Koska oikeaa syytä siihen ei ole. Rakastan miestäni. Ja hän minua (sitä kyllä joskus ihmettelen, että miksi? ;)). Jos jotain liitollemme tämän myötä tapahtuu, niin se lujittuu.

Toipuminen on alkanut hyvin ja tänään koin ensimmäisen pienen riemun tunteen kun fyssarin antamat jumpat sujuivat ilman suurempia kipuja ja jo helpommin kuin viime viikolla. Hento toivonkipinä syttyi, tästäkin ehkä selvitään. On uskottava että lopussa kiitos seisoo, vaikka tie sinne olisi pitkä, kivinen ja mutkainen.