Positiinen synnytyskertomus

Toisen lapseni syntymästä tuli juuri kuluneeksi vuosi. Miten nopeasti vauvavuosi jälleen kuluikaan!  Olo on samaan aikaan sekä helpottunut että haikea. Ennen kuin käyn läpi, mitä ajattelen äitiydestä, on aika muistella hieman menneitä. Syntymäpäivän kunniaksi haluan jakaa vuoden takaisen, positiivisen synnytyskokemukseni. Synnytys on yksi naisen elämän merkittävimpiä kokemuksia, ja siihen kannattaa valmistautua mahdollisimman hyvin. Teksti on julkaistu alunperin vanhassa blogissani, mutta toivottavasti tätä kautta löytyy uusia synnytykseen valmistautuvia äitejä, joille voin oman kokemukseni myötä antaa uskoa ja luottamusta itseä ja tulevaa synnytystä kohtaan.

Valmistauduin omaan synnytykseeni hypnosynnytysmetodein ja koen, että hyvällä valmistautumisella oli pelkästään positiivisia vaikutuksia siihen, miten pystyin rentoutumaan synnytyksen aikana. Hyppää mukaan ja jos tykkäsit tekstistä tai se herätti kysymyksiä tai ajatuksia, jätä kommentti alle.

Länsimainen synnytyskulttuuri

Synnytys on aina hyppy tuntemattomaan. Siihen liittyy tietynlaista mystiikkaa, voimaa, fyysisyyttä, henkisyyttä, mutta myös pelkoa, kipua ja ristiriitaisia tunteita. Ennen vauvan syntymää äidillä on kuukausien valmistautumisprosessi kohti äitiyttä ja synnytystä, mutta sitä mitä tapahtuu synnytyksen käynnistyttyä ja syntymän jälkeen ei kukaan pysty ennustamaan – ja hyvä niin.

Länsimaisessa synnytyskulttuurissa ja keskusteluissa korostuvat usein kipu ja negatiiviset tunteet. Voiko synnytys olla kuitenkin kokemuksena myös positiivinen?

Lähestyvä synnytys jännittää aivan varmasti jokaista naista, oli kyseessä sitten ensisynnyttäjä tai sen jo aiemmin läpikäynyt. Tietoa, vertaistukea ja kokemuksia jaetaan mm. keskustelupalstoilla ja vauvaryhmissä. Länsimainen synnytyskulttuuri on usein keskittynyt synnytyksen negatiivisiin puoliin kuten kipuun ja pelkoon, ja nämä tuntemukset korostuvat useissa synnytyskokemuksissa. Neuvolan synnytysvalmennus on supistettu minimiin ja se keskittyy hyvin paljon synnytyksen tekniseen hoitoon kuten erilaisiin kivunlievityskeinoihin, jotka usein käydään luettelonomaisesti läpi. Tämä on toisaalta ristiriitaista, sillä esimerkiksi kätilöt toivovat, että naiset valmistautuisivat synnytykseen entistä paremmin (Yle 2.1.2017), mutta henkinen valmistautuminen jää usein täysin synnyttäjän oman tiedonkeruun varaan. Erilaisia kauhutarinoita kuunnellessa ja lukiessa ei siis ole ihme, että synnytyksen lähestyessä mielessä olevat ajatukset ovat lähinnä pakokauhu ja paniikki.

Vaikka esikoisen syntymään mahtui myös dramatiikkaa, koin synnytyksen menneen hyvin ja pidin synnytyskokemusta yleisesti ottaen positiivisena. Jotain jäi kuitenkin kaivelemaan, sillä toisen lapsen syntymän lähestyessä jäin miettimään, miten itse voisin edesauttaa synnytyksen etenemistä paremmin.

Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?

Jokaisen kipukynnys on erilainen, ja synnytyksen eteneminen ja hoidonsaanti vaikuttavat paljon muodostuvaan kokemukseen – pahimmillaan kokemus voi olla hyvinkin traumatisoiva. Näitä kokemuksia ei missään nimessä pidä vähätellä tai hyssytellä. Päinvastoin onkin äärimmäisen tärkeää, että omasta synnytyskokemuksesta pääsee keskustelemaan ystävien ja/tai ammattilaisten kanssa.

Erilaisia tarinoita kuunnellessa odottajan synnytysahdistus ja -pelko voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, mikä lisää negatiivista kierrettä synnytykseen. Negatiiviset ajatukset ja pelon tunteet lisäävät kehossa stressihormoneja, jolloin synnytys voi hidastua ja vaikeutua, mikä puolestaan voi lisätä toimenpiteiden määrää synnytyksessä. Synnytys voi kuitenkin olla kokemuksena myös positiivinen ja voimaannuttava, kun keho ja mieli pääsevät positiiviseen kierteeseen. Tällöin kehon lunnolliset synnytyshormonit, oksitosiini ja endorfiinit, toimivat optimaalisesti edesauttaen synnytyksen kulkua ja helpottaen synnytysskokemusta. (Lue lisää positiivisesta ja negatiivisesta kierteestä: Hoivallus.fi)

Esikoisen syntymä, ja mitä siitä opin

Minulla on takana kaksi synnytystä. Esikoisen synnytys oli useiden ensisynnytysten tapaan pitkä, 19 tuntia. Synnytyksen aikana kokeilin erilaisia lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, joista parhaiten minulle toimivat ilokaasu, kipupiikki ja epiduraali. Loppuvaiheessa sektioon päätyminen oli hyvin lähellä vauvan laskevien sydänäänten vuoksi, mutta siihen ei onneksi kuitenkaan jouduttu, ja lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Olin lähtenyt synnytykseen kuin soitellen sotaan – luotin siihen, että hoitohenkilökunta on osaavaa ja auttaa, kuten he tekivätkin. En ollut valmistautunut koitokseen henkisesti juuri lainkaan, muuta kuin olemalla ”perusluottavainen”.

Vaikka esikoisen syntymään mahtui myös dramatiikkaa, koin synnytyksen menneen hyvin ja pidin synnytyskokemusta yleisesti ottaen positiivisena. Jotain jäi kuitenkin kaivelemaan, sillä toisen lapsen syntymän lähestyessä jäin miettimään, miten itse voisin edesauttaa synnytyksen etenemistä paremmin. Tunnistin itsestäni, että vaikka olin kuvitellut yrittäväni pysyä mahdollisimman rentona, lamaannuin täysin supistusten voimasta.  Tähän halusin muutoksen – niinpä aloin tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin.

Lue myös: Minkälaista on olla kahden pienen lapsen äiti?

Hypno- ja vesisynnytys

Sairaalassa tulisin olemaan osaavissa käsissä, mutta edellisestä synnytyksestä viisastuneena halusin löytää tietoa siitä, miten itse pystyisin rentoutumaan paremmin. Niinpä aloin perehtyä tarkemmin hypnosynnytykseen.  Hypnosynnytys perustuu itsehypnoosiin syvärentoutumisen kautta, jolloin synnyttäjä on ikään kuin omassa synnytyskuplassaan. Kehon ja mielen rentous lievittävät synnytyskipua, ja antavat kehon työskennellä luonnollisella tavalla saattaen lasta supistus kerrallaan lähemmäs maailmaa. Hypnosynnytyksen metodeja voidaan käyttää myös yhdessä lääkkeellisen kivunlievityksen kanssa eli ne eivät poissulje toisiaan.

Rentoutumisen lisäksi toinen minulle tärkeä asia oli se, että kumppani pystyy tukemaan minua parhaalla mahdollisella tavalla läpi synnytyksen. Niinpä päädyimme käymään yhdessä hypnosynnytysvalmennuksen (Rento synnytys -verkkokkurssi + yksityisvalmennus). Kaikista parasta kurssissa oli se, että sain sieltä juuri tarvitsemani työkalut – rentoutumismenetelmiä itselle ja myös kumppani sai käyttöönsä konkreettisia keinoja, kuinka helpottaa supistuskipuja, olla henkisenä tukena ja kommunikoida hoitohenkilökunnan kanssa minulle tärkeistä asioista. Tällöin pystyin itse keskittymään vain ja ainoastaan olemaan omassa kuplassani.

Toisen lapsen syntymään halusin valmistautua paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.

Parhaimpina kivunlievityksinä tällä kertaa minulle toimivat kurssilla opitut rentoutumiskeinot, kumppanin tekemät lantionpainallukset, liikkeelläolo ja ilokaasu. Sairaalassa esitin toiveeni ammeesta ja kävikin tuuri, että amme (joita oli Naistenklinikalla vain kaksi) oli vapaana. Olin ollut kiinnostunut myös vesisynnytyksestä ajatuksen tasolla ja oli positiivinen yllätys, että kätilö tiedusteli minulta halukkuutta synnyttää veteen. Kävimme läpi tarkoin, mitä vesisynnytyksessä tapahtuu ja tein päätöksen, että haluan toimia näin. Niinpä kuopuksemme syntyi veteen viisi tuntia synnytyksen alkamisesta, ja kokemus oli todella voimaannuttava ja upea. Synnytystä ei koskaan saa täysin kivuttomaksi, mutta koin, että hyvän valmistautumisen avulla annoin keholleni mahdollisuuden toimia, kuten luonto on tarkoittanut. Lääkkeettömyys ei ollut minulle missään vaiheessa tavoite, mutta olin todella iloinen siitä, että pystyin synnyttämään ilman voimakkaita kipulääkkeitä.

Kuinka valmistautua synnytykseen?

Jos minulta kysytään, kuinka synnytykseen tulisi valmistautua, paras vinkkini on: valmistaudu. Mieti, minkälaisen synnytyksen toivoisit ja tutustu erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin ennakkoluulottomasti. Valmistaudu synnytykseen henkisesti, ja yritä myös liikkua oman voinnin mukaan kehollesi sopivalla tavalla. Rentoudu. Pidä mieli avoimena ja luottavaisena, mutta valmistaudu myös suunnitelmanmuutoksiin ja siihen, että kaikki ei välttämättä etene toiveiden mukaan. Tärkeintä on löytyy ne keinot, jotka sopivat itselle parhaiten.

Miten sinä olet valmistautunut synnytykseen ja mitkä keinot olet kokenut itsellesi sopivimmiksi?

-M

Kuvat: Pixabay

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *