Kesäretki Poriin
Kesä ja retket on parasta.
Ja me päätettiin että lähdetään retkelle.
Poriin!
ihan kahdeksi yöksi, jotta ehditään oikeasti tehdä kaikkea kivaa, ajan kanssa.
Siispä ostettiin junaliput ja varattiin kahdeksi yöksi majapaikka,
hypättiin junaan ja lähdettiin.
Junan saavuttua perille lähdimme suunnistamaan yöpaikkaamme kohti.
Suunnilleen onneksi tiesin missä majapaikkamme sijaitsi, vain loppumetreille tarvitsimme mapsin ohjeistusta.
Hyvin löysimme perille ja meitä vastassa oli sininen vanhahko puutalo, ja varsin kutsuva portti.
Kuukkarin kortteeri, oli paikan nimi jossa tulisimme oleilemaan reissun ajan.
Kyseessä oli Huoneistohotelli.
Tykkäsimme kovasti paikasta, se oli kodikas ja varsin viihtyisä.
Ja hyvin rauhallinen.
Isäntäväki oli mukavaa porukkaa.
Hotellissa ei myöskään juuri tuona ajankohtana ollut erityisesti ruuhkaa, joten saimme olla aika rauhassa.
Huoneemme nimi oli Vekshaltti.
Mahtaakohan se tarkoittaa jotain Porin murteella?
Huone oli tosiaan suht pieni, olkkari ja makuuhuone samassa ja keittiökin vain kulmauksen takana.
Tämä ei kuitenkaan häirinnyt meidän oleskelua, yöunia tai aikuisten ilta-aikaa Uhmaprinsessan mentyä nukkumaan.
Alhaalla huoneiden yhteiskäytössä oli kuisti, jossa me vietettiin iltaa kaksin kun Uhmaprinsessa oli mennyt nukkumaan,
joten ongelmaa ei ollut.
Ja kaikki saivat nukutuksi hyvin.
Retkemme alkumetrit vietettiin torstain puolella ja kun oltiin tutustuttu yöpaikkaamme niin
otimme suunnaksi keskustan.
Aloitimme jännittävästi tupaten täydellä bussimatkalla ja
suuntasimme pois jäätyämme Kauppakeskus Iso-karhuun ja
hampurilaiselle. Saatuamme mahat täyteen kävimme Uhmaprinsessan kanssa
sekoilemassa yläkerran leikkipaikalla.
Seuraavaksi otimme suunnaksi Kirjurinluodon Pelle Hermannin leikkipuiston,
siellä meidän oli määrä tavata Uhmaprinsessan M-eno.
Ehdimme leikkiä tovin ja sitten eno saapui.
Jutusteltiin niitä näitä, vaihdettiin leikkipaikkoja lennosta, jutusteltiin vähän lisää ja pölhöiltiin Uhmaprinsessan kanssa.
Jonkin ajan kuluttua oli aika lähteä kaupan kautta iltapuuhiin.
Sanottiin heipat enolle ja lähdettiin kävellen kohti kortteeria.
Ennen iltapuuroa Uhmaprinsessa kuitenkin pomppi hieman Kortteerin pihassa olevalla trampoliinilla.
Kun Uhmaprinsessa oli mennyt unten maille, me ihastelimme kesäiltaa kuistilla, söimme sipsiä ja
katsoimme Vain elämäätä ja nautimme hiljaisuudesta.
Perjantai aamu alkoi unisissa merkeissä, ainakin meillä aikuisilla.
Uhmaprinsessassa oli vähän liikaakin virtaa heti aamusta.
Kun olimme saaneet silmämme auki lähdimme Juha-enon haudalle, hautausmaa oli melkein vieressä.
Hautausmaan vieressä sijaitsi kukkakauppa, josta ostin veljeni haudalle neilikoita.
Paluumatkalla jäimme hetkeksi matkan varrella vastaan tulleeseen leikkipuistoon.
Puistoilun jälkeen käytiin äkkiä majapaikassa pakkaamassa mukaan kaikemoista mitä
nyt tuulisessa Yyterissä voi kesäpäivänä tarvita ja sitten hypättiin Yyterin bussiin ja mentiin kohti merituulta.
Uhmaprinsessa nukahti jossain kohtaa bussimatkaa ja nukkuikin sitten hyvän tovin.
Me käytettiin aika hyväksi ja syötiin Yyterin kylpylähotellilla oikein maittava ruoka.
Olipas ihanaa syödä rauhassa, pitkästä aikaa.
Melkein kuin olisi ollut kahdestaan ravintolassa.
Ja maisemat ikkunasta olivat henkeäsalpaavat.
Uhmaprinsessa heräsi ja siirryimme ulos hiekkarannalle.
ja oivoi miten kaunista siellä olikaan!
Olin vain yhtä hymyä ja en oikeastaan kestänyt ollenkaan
Uhmaprinsessaa joka näytti niin pieneltä ja kauniilta siellä ihanien hiekkadyynien ja merimaiseman
keskellä.
Kuvista tuli mielestäni lähes täydellisiä.
Ranta, hiekka, luonto, puut, meri, hiljaisuus.
Voi miten ihanaa.
ja se Uhmaprinsessan ilme kun vesi olikin hieman viileää.
Ja pitihän sitä itsekin koittaa.
Meillä oli mukana myös leija ja lennätettiin sitä.
Oli hauskaa.
Juostuamme tarpeeksi hiekassa, kasteltuamme varpaamme ja housunpunttimme, sekä kengät,
siirryttiin jäätelölle vieressä olevaan Helmi-kahvilaan.
Vähän aikaa vielä ihastelimme ihanaa Yyteriä ja sitten lähdimme odottamaan bussia, joka noukki meidät
kyytiin ja vei kylille takaisin.
Seuraava etappi meillä oli Amarillo ja hyvä ruoka.
Sinne seuraksemme oli lupautunut tulemaan J-eno.
Ruoka oli ihan hirmuisen hyvää, seura mukavaa ja aikakin lensi kuin siivillä.
Kun oltiin saatu mahat täyteen, me siirryttiin bussipysäkille ja eno autolleen, tavattaisiin hetken päästä
leikkipuistossa, joka ei ollut kaukana yöpaikastamme kortteerista.
Leikkipuistoilun jälkeen saatiin houkuteltua eno vielä katsomaan yöpymispaikkaamme
ja keitimme hänelle kahvit.
Uhmaprinsessa oli kovin innoissaan enosta.
Eno teki lähtöä kotiin, mä pummasin kyydin läheiseen kauppaan,
hain vähän aamupalatarviketta, ja takaisin ja sitten iltapuuhiin.
Uhmaprinsessa nukahti ja me saimme taas hetken kaksin istua iltaa hiljaisella kuistilla,
linnunlaulussa.
Lauantai aamu alkoi aamupalalla ja sen jälkeen vähän yritettiin siivota, kun huoneen luovutus olisi
pian edessä.
Sitten lähdimme etsimään lähellä sijaitsevaa leikkipuistoa, jonka olimme ohikulkiessa nähneet.
Löysimme kivaan leikkipuistoon, siellä riehuimme aikamme ja sitten
palasimme kortteeriin ja yritimme saada tuhottua loppuja eväitä jääkaapista.
Vähän ennen kahtatoista J-eno tuli hakemaan meidän isoimpia matkalaukkujamme autonsa kyytiin,
jotta meidän ei tarvitsisi niitä koko loppupäivää raahata mukanamme.
Sitten luovutimme avaimet ja hyvästelimme suloisen Jethro-kissan, joka
kuului kortteerin vakikalustoon.
Uhmaprinsessa ihastui siihen ihan täysin.
Sitten lähdimme kävellen Kirjurinluodon leikkipuistoon, jossa J-eno meitä odotti.
Meiltä jäi Torstaina katsastamatta eläimet, joten kiersimme niiden häkit ensin.
Uhmaprinsessa oli innoissaan eläimistä, niinkuin yleensä aina.
Ne olivat kyllä niin söpöjä minustakin.
Nähtiin myös Meriharakkapariskunta ja niiden poikaset,
sekä Merilokit ja niiden poikaset.
Sitten siirryttiin leikkimään puiston puolelle,
ja löydettiin taas ihan uudenlaisia vempeleitä.
Uhmaprinsessa oli innoissaan.
Kun leikkipuistossa oli leikitty niin kauan että ei oikein enää jaksanut siirtyä
paikasta A paikkaan B, päätettiin että mennään katsomaan
miltä Kokemäenjoen uimaranta näyttää ja onko vesi kylmää.
Ja sehän sopi Uhmaprinsessalle.
Myöhemmin sitten lähdimme uimarannalta siirtymään kohti keskustaa,
J-eno lupasi että tuo isommat kantamuksemme Heselle, johon olimme menossa.
Kävelimme sinne ja Uhmaprinsessa nukahti vaunuihin.
Saimme isot kantamukset, sanoimme heipat ja sitten söimme.
Syötyämme kävimme hakemassa vähän junaeväitä ja sitten suuntasimme kohti juna-asemaa.
Matkan varrella pysähdyimme nauttimaan auringosta puistonpenkille.
Hei hei Pori!
Meillä oli ihan tosi mukavat kolme päivää,
oli kiva tehdä vähän pidempi retki Poriin, jotta ehti rauhassa tekemaan kaikkea mistä oli
haaveillut.
Tälläistä lisää!
