Ajalla on siivet

Sitä ei jotenkin ymmärrä miten nopeasti aika menee ja lapset kasvaa humisten.
Uhmaprinsessa on jo 2v ja tänä vuonna jo 3v.
Koko ajan tulee uusia taitoja, uusia sanoja, pidempiä lauseita.
Leikit kehittyy ja niistä usein huomaa mikä kulloinkin on lapsella päällimmäisenä mielessä. 

Aika vain lentää, se katoaa johonkin ja Äiti se vaan ei pysy perässä.

Uhmaprinsessa keittää sujuvasti sopat ja kaakaot vauvoille ja nalleille ja joskus Äidillekin.
 

Leikkii lääkäriä ja parantaa Halinallen, Haisulin ja muut jonossa odottavat vaivoineen.
 

Hoitaa vauvaa, riisuu ja pukee, syöttää tuttipullolla ja sanoo: ”Ei ole mitään hätää!”
 

Leikkii junaradalla, siirtelee junaa, sammuttaa ja laittaa takaisin päälle ja opettelee kokoomaan palapeliä.
 

Uhmaprinsessa on myös taitava piirtämään ja maalaamaan ja pyytääkin usein että: ”piirretään!”

 

Hänestä on myös kovasti apua keittiössä.
Tiskaamaan hän on aina valmis ja ihan lempparipuuhia on tiskikoneen aterintelineen tyhjennys.

Myös leipominen ja kaikenlainen ruuanlaitto ja siinä mukana oleminen sekä maistelu on parasta.
 

Uhmaprinsessa on jo melko iso, hurjan reipas ja taitava. 
Hän on jo taapero ja osaa tehdä monia asioita yksin ja itse. 
Toisissa asioissa aikuinen ei enää edes kelpaa mukaan, kuten se että hän haluaa käydä vessassa YKSIN.

Missä on minun vauva?
Mihin se muutti?
Missä on vauvantuoksu ja pikkuiset pulleat posket?
Missä on se sylivauva joka ei muualla olisi ollutkaan?
Mihin se muutti?

Äidin mielessä on kirkkaana se hetki kun näimme ensi kerran, kun huusit täyttä kurkkua ja me itkimme onnesta.
 

Voi pientä, mutta niin isoa. 
Hän ei ole vauva enää, vaikka Äiti tahtoisikin.
Hän on Taapero.

Mihin tämä aika lentää?