Taskulamppuretkellä

Sadevesikaivoon kurkistelu taskulampulla
on jännittävää.
Entäpä jos sieltä kurkistaakin
hirviö?
Vai sittenkin mörkö?

Näen vain veden lorisevan mutta
lähden toki mukaan tähän
hupsuun leikkiin ja 
näytän kauhistuneelta,
jolloin kolmevuotiaani kikattaa innoissaan.

”Siellä on hiiviö!” 
Hän kiljuu riemuissaan ja juoksee karkuun.
Hymyillen katson kun hän loikkii lätäköissä ja
taskulamppu loistaa pimeyden keskellä.

 

Kiharapilvi kirmaa takaisin ja 
ehdinpä saada siinä vauhdissa myös halin.
Sitten hän on jo juossut talon kellarin
ikkunan viereen ja tiirailee siitä sisälle.

 

”Äiti, mitä tuolla on?”
”Asuuko tuolla möököjä?”

En ehdi vastata mitään kun hän jo juoksee täyttä
päätä luokseni ja sanoo kujeileva ilme
kasvoillaan:
”Äiti, siellä oli möökö!”
”Sinua jännittää!”

Hän katsoo minua odottavasti ja
väännän taas sen kauhistuneen ilmeen.

Kiharapilven silmät loistaa
ja hän nauraa onnellisena.

Jään miettimään 
olenko minäkin leikkinyt lapsena 
mörköjen etsintää vai oliko se
niin että minä juoksin vain vesiämpäreiden kanssa 
ränneistä toiselle keräten sadevettä.
 

Havahdun mietteistäni siihen kun kiharapilvi
huutaa koivun luota etä 
”Äiti, mennään leikkipuistoon!”

Ja mentiinhän me.