Enon luona
Sunnuntaina lähdettiin yhdessä koko perhe retkelle.
Uhmaprinsessa oli hyvin innoissaan, sillä matkustaisimme junalla ja se sai hänet pomppimaan tasajalkaa innosta.
Matkan kohteena meillä oli Pori, jossa meillä oli sovittuna treffit Uhmapinsessan Enon kanssa.
Koska meillä ei ole autoa ja busseja kulkisi sunnuntaina huonosti veljeni luokse, niin oltiin sovittu että nähdään kaupungilla.
Mutta ensin edessä olisi se kauan odotettu junamatka!
Voi sitä riemua, se oli ihan käsinkosketeltavaa.
Uhmaprinsessan silmät vilkkuivat ja naama loisti kilpaa auringon kanssa kun näimme raiteilla erisuuntiin meneviä junia.
Kun löysimme oman junamme, Uhmaprinsessa sai painaa oven vieressä olevaa nappia ja sekös vasta olikin kivaa.
Junassa meillä oli paikat luonnollisesti leikkivaunussa ja Uhmaprinsessa tykkäsi kovasti leikkijunasta ja liukumäestä.
Junassa oli myös kivoja kavereita joiden kanssa matka taittui rattoisasti leikkien.
Välillä syötiin eväitä ja katsottiin ikkunasta maisemia ja kummasteltiin miten kovaa se juna oikein ajaakaan.
Uhmaprinsessan silmät uudelleen tuikkimaan sai kondyktööri, joka antoi ikioman lastenlipun, voi miten jännää.
Se laitettiin visusti talteen omaan laukkuun ja välillä sitä piti käydä myös ihailemassa.
Sitten oltiinkin jo meidän asemalla, ja mentiin odottamaan bussia jolla päästiin Porin kauppatorille josta kävelimme
ihan vieressä olevaan Petras Cafe- kahvilaan odottamaan Enoa.
Uhmaprinsessa oli nukahtanut vaunuihin bussissa ja nukkui vielä tovin kahvilassakin.
Sitten saapui kauan odotettu Eno.
Juteltiin niitä näitä, syötiin kakkua ja juotiin kahvia.
Jonkin ajan päästä siirryttiin ulos, löydettiin kaikki vesilammikot ja kirmattiin edes takaisin
ja ihmeteltiin miten Porissa on kevät jo näin pitkällä.
Käytiin ihmettelemässä kauppakeskus Isokarhussa, löydettiin liukuportaat jota ajeltiin edestakaisin ja käytiimpä leikkipaikallakin.
Kun kauppakeskus meni kiinni siirryttiin Kauppatorille Angry Birds -ulkoleikkipuistoon.
Matka takaisin kauppatorille taittui mitenkäs muutenkaan kuin Enon sylissä,
kuka sitä nyt itse haluaisi kävellä jos vaihtoehtona on että pääsee Enon syliin.
Leikkipuistossa oli hassuja possuja, kiva liukumäki ja kiipeilymahdollisuuksia.
Olipas hauska leikkipuisto kyllä!
Jonkin aikaa leikittyämme ja oltuamme ulkona siirryimme Subiin syömään ja Uhmaprinsessan onneksi sielläkin oli leikkipaikka.
Sitten olikin tosi kiva päivä vierähtänyt ja oli aika siirtyä odottamaan kotiin lähtevää junaa.
Annettin Enolle Uhmaprinsessan tekemä piirrustus, halattiin ja heilutettiin.
Lähdettiin ihanan keväisessä auringonpaisteessa kävelemään Rautatieasemalle.
Kumpa meillekin tulisi jo pian niin keväistä kun Porissa oli!
Oli niin lämmin ja ei oikeastaan yhtään lunta enää kävelykadulla.
Uhmaprinsessa oli taas ihan innoissaan kun meidän juna tuli,
hän sai taas painaa oven vieressä olevaa nappia ja kiipesi innoissaan yläkertaan.
Tässä junassa ei jostain syystä ollut ollenkaan lastenvaunua, joten istuttiin tavallisessa vaunussa.
Onneksi meillä oli Uhmaprinsessalle muutama äänilelu mukana.
Ja pähkinää.
Kondyktööri antoi taas oman junalipun ja Uhmaprinsessa hymyili aurinkoisesti.
Heihei Eno, nähdään taas pian!
Heihei Pori.
Matkalla kotiin meitä kaikkia väsytti jo aika paljon.
Mutta olipas meillä hauska päivä!
Täytyy mennä pian uudestaan!