Hankala kaveri

Olemme tunteneet vuosikausia,
ja olet aina säännöllisen 
epäsäännöllisesti vieraillut luonani.

Välillä olet ollut kauankin pois
luotani, en ole kuitenkaan ehtinyt
sinua ikävöimään.

Minulla on ollut hyvä 
ilman sinua.

Nyt olet ollut luonani
jo useamman viikon, ja 
minusta alkaa tuntua siltä että
voisit kohta jo pakata 
reppusi ja sanoa hyvästit,
edes pariksi kuukaudeksi.

Muistan sinut, kun olen nukkunut 
pitkään, ja yritän nousta
varovasti ylös ja toivon että jättäisit
minut rauhaan.
Muistan sinut, joskus keskellä yötä.
Joskus itse herätät minut ja
silloin turhaudun sinuun.

Muistan sinut,
kun nousen ylös taaperon huoneen lattialta,
ja mätkähdän takaisin legojen keskelle.
Muistan sinut,
kun kumarrun ottamaan lattialta
kenkiä.

Muistan sinut,
lähes koko ajan ja
joka paikassa.

Taaperokin muistaa sinut ja
sanoo minulle:
”Äiti, sinun selkä on kipeä!”

Parahin selkäkipu,
voisitko ottaa hieman lomaa?
Menisitkö etelään?
Voin ostaa menolipun,
mutta en 
mielellään 
paluuta.

En jää kaipaamaan sinua.