Leipuri Hiiva

”Tehtäiskö pullaa?”
”Joo, korvapuusteja!”

Mikä sen parempaa?
Maistoin jo suussani sen ihanan
uunituoreen pullan maun
ja aivastelin heti kanelin 
nähdessäni.

 

Uhmaprinsessa oli ihan innoissaan,
niinkuin aina leivottaessa.

Taikinaa pitää tietysti maistaa,
niin monta kertaa että mahasta ottaa.

Ja kaikkea muutakin maistetaan.

Vehnäjauhoja.
Voita.
Kanelia.
Valmista kaulittua korvapuustilevyä.
Keskeltä tietysti.
Ja sitten yhdessä ihmetellään miksi taikinassa on reikä.

”Siinä on joku juttu!” kuuluu vastaus 3-vuotiaan suusta.
Niinhän siinä taitaa olla.
 

Tyytyväinen ilme naamallaan
hän maistaa voita lusikasta ja 
työntää sitten lusikan taikinaan 
ja jatkaa voin levitystä.
Samalla lusikalla, toki.

 

Saattaa olla että jossain kohtaa on
kasalla paljon sokeria 
ja yhdessä kohtaa ei ole lainkaan
kanelia.
Mutta nämä pullat on tehty rakkaudella
ja suurella intohimolla.

 

Sitten vielä 
voidellaaan ja viskellään
sinne tänne ja
hups lattialle
raesokeria.

Voi sitä riemua kun pullat tulee
uunista ja saa vihdoin 
haukata lämmintä
korvapuustia!

Joko me pian taas leivotaan?