Lukeminen on hieno harrastus

Meillä on tänäkin vuonna käytössä 
joulukalenteri johon tonttu tuo aina jonkin kivan 
tekemisen jota sitten yhdessä toteutetaan.

Pari päivää sitten luukkuun oli taas
tupsahtanut lappu ja me Kiharapilven kanssa
luettiin sieltä että
tonttu oli ajatellut että voitaisiin mennä 
yhdessä kirjastoon.

Voi sitä kiharapilven ilmettä!
niin onnellinen. 

Syötiin vähän ja sitten mentiin.
Kiharapilvi sanoi jo kaukaa
että:
”Äiti tuolla se kirjasto on, minä näen sen!”

 

Kiharapilvi tahtoi ensimmäiseksi 
Kirjaston leikkipaikalle touhuumaan.
Se on kätevästi lasten kirjojen vieressä,
joten Kiharapilven leikkiessä
minä saatoin kätevästi näköetäisyydellä katsella 
meille jotain kivaa luettavaa.

 

Kävi vielä niin hyvä tuuri että
leikkipaikalla oli myös kaveri,
ja nämä sitten yhdessä touhuilivat.

Sitten myöhemmin kun kaveri oli jo lähtenyt 
kotiin, luettiin yhdessä kirjoja.

 

 

Kiharapilvi luki itse monia kirjoja,
haki aina hyllystä uuden kirjan ja selaili sitä.

Ja minä luin myös 
ääneen pari kirjaa Kiharapilvelle.

Kun oltiin oltu hyvän aikaa kirjastossa,
oli aika lähteä kotiin.

Kiharapilvi sai käyttää
kirjojen lainauskonetta ja
lainata meidän kirjat.

Käytävällä pois lähtiessä
Kiharapilvi sanoi:
Ӏiti, oli kivaa kirjastossa,
tullaanko pian uudestaan?”

Tottakai tullaan,
Kiharapilveni.