”Mitä sulle kuuluu?”
”Ihan hyvää, mitäs sulle?”

Hirveän helppo ohittaa, 
eikö totta.

Tärkeä kysymys,
mutta mitä sillä tarkoitetaan,
jaksetaanko kuunnella ja kuulla
se vastaus.
Kiinnostaako oikeasti.

Miksi sinä kysyt 
toiselta mitä kuuluu?
Teetkö sen tavan vuoksi,
koska niin kuuluu tehdä,
vai välitätkö oikeasti mitä
ihmisille ympärilläsi kuuluu?

Kysymys on helppo kysyä ja
siihen on helppo vastata.
Kunhan vastaa että
hyvää.

Mutta entä sitten kun se toinen vastaakin
että sille kuuluu huonoa.
Mitä sitten teet?
Pakenetko?
Oletko valmis kuuntelemaan oikeasti?
Kysytkö vielä seuraavallakin 
kerralla mitä kuuluu?

Vastaatko sinä liian helposti
Mitä kuuluu? kysymykseen
että hyvää?
Vaikka ei kuuluisikaan niin hyvää.
Vaikka kuuluisi ihan kaikkea 
muuta kuin hyvää.
Miksi?

Minä voisin kirjoittaa
tästä kirjan.
Siis siitä monestiko olen 
huijannut että minulle kuuluu hyvää.

Jos minulta juuri nyt kysyisi joku
mitä minulle kuuluu,
mitäkö vastaisin.
Varmaan että ihan hyvää, luulen.

Kyllä minulle periaatteessa kuuluukin
ihan hyvää. 

Tästä(kin) aiheesta voisin
kirjoittaa joskus paremman,
pohdiskelevamman
blogipostauksen.