Samoilla silmillä, samoilla jaloilla,
samalla väsymysmäärällä, 
silläpä sillä, milläs muullakaan.

Ai minnekö?
No sillalle!

Tottahan toki nyt
Elias Kaskinen ja Päivänsankarit piti nähdä.
Siinä on bändi ja artisti jonka keikoilta
ei sitten muuten energiaa puutu!
Heikompaa hirvittäisi, mutta 
mua vaan hymyilyttää.
oon ihan vasta heidät löytänyt
ja oon ihan rakastunut.

Kolmesti oon livenä nähnyt ja voisko 
väittää että joka kerta on entistä kovempi meno,
huh huh.

Tälläkään kertaa en pettynyt.
Portit aukesi klo 18.00
ja keikka alkoi 20.00,
mä päätin pistää ihan 
astetta hullummaksi ja seisoin porteilla jo tuolloin 
kuudelta, jotta eturivi paikka ois taattu.
Ja siellähän sitä sitten olla tönötettiin,
mutta odotus palkittiin kyllä
ja moninkertaisesti.

Kiitos pojat jälleen!
Ootte mielettömiä!
Nähdään taas pian, pusss.