Otettiin viikonloppuna suunnaksi Jyväskylä, joten tiedossa oli taas Uhmaprinsessan kovasti tykkäämä junamatka.
Jyväskylässä asustelee meidän ystäväpariskunta ja sinne oltiin itsemme puukattu yökylään.
Lähdettiin kotoa lauantaina ja takaisin oli tarkoitus tulla sunnuntaina.
 

Junassa vietettiin aikaa leikkivaunussa puuhastellen kaikkea kivaa.
Uhmaprinsessa laski liukumäkeä ja höpsötteli kavereiden kanssa.
Tehtiin myös retki ravintolavaunuun.

Uhmaprinsessa tahtoi pullaa.
Mikäs sen parempaa.
Itse otin kuitenkin ruisleipää. 

Jyväskylän asemalla meitä vastassa oli toinen ystävistämme ja heidän aina niin ihana Hilda-koiransa.
Ja mun koirakuume nosti oitis päätään.
Katsotaa nyt sitä miten suloinen se on!

Ennen pientä kävelymatkaa ystäviemme luokse poikkesimme kaupan kautta, sain vastuullisen tehtävän jäädä ulos Hildan kanssa,
en hirveästi hanttiin pistänyt.

Saavuimme perille ja höpöteltiin niitä näitä.
Uhmaprinsessa löysi myös kivoja leluja.
 

Myöhemmin lähdimme jonkin matkan päässä sijaitsevaan leikkipuistoon ulkoilemaan siksi aikaa kunnes ainakin minulla oli 
varpaat syväjäässä.
Oli muuten kiva puisto!
 

Kaikenmoisia kivoja vempeleitä oli tosi isolla alueella.
Oli keinua ja kiikkua, liukumäkeä ja ihan tavallista pyllymäkeä.
Merirosvolaivaa ja vaijerikeinua.
Ihan oikeastaan vaikka mitä.

Kun oltiin kaikki saatu raittiinilman myrkytys, lähdettiin kävelemään keskustaan päin.
Suuntanamme etsiä ravintola ja hyvää syömistä.
Käytiin kuitenkin ensin Ekolon kautta ja mä kävin ostamassa itselleni puuteria.
 

Koska Pancho Villassa oli täyttä, mentiin Amarilloon.
Tämä vankkumaton Panchon ystävä ei myönnä että olisi jäänyt kaihertamaan. 

Mutta Amarillossa on ihan tosi hyvä ruoka ja niin oli myös nyt.
Itseasiassa niin hyvä että unohdin ensin ottaa kuvan annoksesta ja syödä vasta sitten.

Söin Uuniperunaa, kanaa ja kasviksia.
Oli oikeasti ihan tosi hyvää.

Sitten lähdimme pyörien kohti sohvaa.
 

Uhmaprinsessan mentyä nukkumaan syötiin vielä liikaa karkkia ja sipsiä ja höpötettiin
kaikenmoista hyvän ja huonon huumorin väliltä.
 

Aamu meni koomassa heräillessä ja toiset oli ollu niin reippaita että ne oli käyny jopa ulkona.
Mä yritin saada itseni hereille kahvin voimalla, melko huonolla menestyksellä. 

Puuhasteltiin, höpöteltiin ja leikittiin.
Syötiin ja oltiin vaan.

Sitten pitikin lähteä talsimaan kohti juna-asemaa.
Aina ne kyläilyt menee niin nopeasti ettei ehdi oikeastaan edes huomata.

Onneksi kuitenkin ihana Hilda tuli saattamaan junalle.
Sanottiin heipat ja noustiin junaan.
Uhmaprinsessalla oli Swäg kohdillaan.
Itse olin ihan liian väsynyt ollakseni mitenkään päin swäg.
 

Mutta olipas meillä vain mukava reissu jälleen.
Täytyy mennä pian uudestaan!