Aina sitä ei itse huomaa että miten hyvin sitä asiat onkaan tällä hetkellä.
Jonkun pitää se aina ääneen sanoa ennenkuin itse havahtuu siihen tosiasiaan että kappas noin se todella on.

Jonkin aikaa on jo ollut niin että suurimman osan ajasta, viikosta ja jopa kuukaudesta on enemmän parempia oloja, 
hyviä päiviä ja jaksaa asioita, kuin niitä päiviä jolloin tekisi mieli koko ajan itkeä, ei jaksa mitään ja kaikki pienetkin asiat 
kaatuu niskaan.

Näin ei oo todellakaan ollut aina.
Ja tuskin ainakaan ihan hetkeen on ihan kokonaista puoltavuotta niin että vastatuulta ei oo näkyvissä. 
Mutta tottakai oon tyytyväinen ja ylpeekin itestäni että asiat ei oikeesti oo kokoaikaa enää niin paskoja kuin ennen.
Onhan se nyt hemmetin hyvä että normaalit ja arkipäiväset asiat ei ahdista koko ajan niin että tuntuu siltä että ei saa
henkeä.

On hirveän eri asia herätä uuteen päivään, ihan suht hyvällä tuulella, melkein pirteänä ja kömpiä keittämään itselle kahvia ja 
uhmaprinsessalle puuroa, kuin että sä todella heräät aamuusi sen mustan sumupilven kanssa.

On se vaan niin että vaikka miten päin sen asian kääntäisi, on huomattavasti helpompi tehdä unenpöpperössä aamupalaa ja aloittaa sitä 
uutta päivää, miettien että mitä sitten tehdään kun ollaan herätty, kuin että sua seuraa, heti sängystä noustua, ajatus siitä että mä en jaksa taistella tätä päivää loppuun asti.

Mä en ala tähän nyt listaamaan kaikkia niitä kertoja kun olisin halunnut hypätä ikkunasta tai heittää vaan peiton takasin pään yli.
Mä en myöskään tee listaa siitä mitkä asiat mut on saanu useimmiten nouseen sieltä tai että miks mä sit yhä taistelen.
Enkä mä myöskään tee kiitos listaa niistä asioista tai ihmisistä jotka on mua auttanut.

Mä sanon vaan että mä oon tosi kiitollinen että mä oon edes tässä asti.
Suurinpiirtein voitonpuolella, uskoisin ainakin niin.

Koskaan ei tietysti tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja jos jotain tapahtuu, miten siitä selviää ja miten sen kanssa oppii elämään.
Mutta ei oo oikeastaan järkee jossitella tai jäädä miettimään mitä seuraavaksi tapahtuu,

koska elämä on nyt ja
mähän elän nyt!