Itkupilli isolla i:llä

Heipä heiii!

Ei tällä kertaa tullut sitten muuta mieleen, kuin blogin pystyyn pistäminen… 🙂

Kovassa kuumeessa ajattelin lähteä kirjoittelemaan tästä arkisesta hullun myllystä.. Anteeksi, korjaan: ”vauvakuumeessa”!

Kävin kaupoilla nuoremman lapsen kanssa ja oli pakko tulla kotiin lepäilemään, koska niin tajuton väsymys päällä! Ajattelin siinä sitten pistää tämän viskarin rauhoittamiseksi leffan pyörimään (Helinä Keiju ja mikä mikä hirvio.. tai joku sen suuntainen), eikä päästy kuin toiseen kohtaukseen saakka, niin jo minä poraan meikit pitkin poskia! Enkä ole mikään itkeskelijä tai herkkä.. (kai?!). Yritä siinä nyt sitten selittää kun toinen kysyy, että onko tuo hirviö noin pelottava? Vähemmästäkin tässä jo herää kysymys, että olenkohan???https://www.youtube.com/embed/3zILY2iIQ6Q

Vauvakuumettahan tässä taloudessa on potenut tähän saakka ainoastaan mieheni. Ja nyt jostain on tämä tarttunut sitten minuun ja lapsiluku piti tosiaan olla jo tupaten täynnä. Meillä siis kaksi ihanaa lasta, toinen vaikeasti vammainen (asuu kotona, jos ja kun jotakin kuitenkin kiinnostaa huomioida nämä seikat) ja sitten tämä nuorimmainen 5 vuotta tätä vanhempaa nuorempi vesseli. JA NYT SITTEN tämä kuumeilu!!!

Noh, tiedätte varmaankin, että kun sellainen iskee, niin siinä ollaan kuin aivopestyjä ja mikään ei tunnu enää estävän sitä. Ei työurat, ehkäisyt, kiireinen arki, koira (mitenköhän se tähän liittyy?!) tai mikään muukaan! Kirjoittelen seuraavassa postauksessa vähän ehkäisyvälineen poistamisajatuksesta ja järkähtämättömästä suunnitelmasta ryhtyä lapsen”TEKOON” 😛