First time for everything

Here we go, first entry.

Olen lueskellut näitä sivuja salaa töissä jo hetken aikaa, ja tylsän päiväni kuluksi ajattelin kirjoitta itsekin.

Aloitin töissäni vuoden alussa, ja muutenkin tuntuu että tämä vuosi vois tuoda tullessaan uusia asioita. Tässä hommassa, johon oon ihastunut päivä päivältä enemmän, saan joka päivä nähdä uusia ihmisiä, puhua kieliä ja kuunnella muitten matkoista ja seikkailuista.. Toisaalta ihanaa, toisaalta tuo itsellekin hirveän matkakuumeen!

Muutettiin avokin kanssa yhteenkin vasta vuoden lopulla, joten voisi ajatella että uusi kämppäkin kuuluu tähän uuteen vuoteen. Tai noh, nyt se vasta alkaa näyttää oikeasti ihmisten asuttamaltakin, eli lasketaan vielä eikös?

Olen ottanut tavoitteeksi tänä vuonna myös valmistua, matkailla ja nähdä ihmisiä joita oon laiminlyönyt viime vuoden aikana liikaakin.

Tosta laiminlyönnistä muuten, tuntuuko teistä koskaan siltä, että kaikille ihmisille ei vaan riitä aikaa? Että vaikka kuinka haluaisi nähdä ja olla yhteyksissä kaikkien kanssa, niin aika ei vaan riitä?

Oma ongelmani johtuu lähinnä uuteen kaupunkiin muuttamisesta. Oon asunut Tampereella nyt reilun vuoden, ja kehittänyt tänne melko mukavan sosiaalisen elämän.

Ongelma on että mulla löytyy vielä suuremmat ympyrät entisestä kotipaikkakunnastani. Vaikka yrittäis kuinka sumplia, jotkut kekkerit tai jutut jää aina väliin jommassa kummassa kylässä, ja joku loukkaantuu.

Tuntuu typerältä valittaa liian sosiaalisesta elämästä ja liioista kavereista, mutta joskus se tosiaan tuntuu olevan liikaa. Onnekseni mulla löytyy myös niitä ystäviä, jotka ymmärtää, ettei joka viikko tartte nähdä tai soittaa, sama ystävyys pysyy vaikka puolen vuoden tauolla, ja silti tuntuu kun ei ois päivääkään välissä.

Thank god for that.