Aamuisista sanoista

Aloitin jokunen aika sitten kirjoittamaan aamusivuja ja mielestäni ne ovat silkkaa taikuutta.

“Ne ovat yksinkertaisesti kolme sivua käsin kirjoitettua tekstiä, tajunnanvirtaa, mitä vain mieleen juolahtaa. Niitä voisi sanoa myös aivojen tyhjennykseksi, sillä juuri siitä on kysymys.”

 

Earlymorningsblog_JuliaCameron_aamusivut.jpg

 

Julia Cameron neuvoo Tie luovuuteen -kirjassa käyttämään aamusivuja luovuuden elvyttämiseksi ja oman sisäisen kriitikon hiljentämiseksi.

“Meissä asuu ilkeä pieni tarkastaja, ikuinen kriitikko ja hellittämätön täydellisyyden tavoittelija, joka pyrkii sabotoimaan kaikkea pienillä ilkeillä huomautuksilla.”

Aamusivuja ei voi tehdä väärin, mutta kannattaa kirjoittaa ne heti aamulla. Yhden kiireisen aamun jälkeen pääsin aamusivujen pariin vasta päivällä, ja huomasin aivojeni täyttyneen kaikenlaisesta moskasta.

Yllättävää kyllä, ajatukseni ovat kirkkaimmillaan heti herättyäni.

  

Earlymorningsblog_JuliaCameron_aamusivut4.jpg

 

Kirjoitan asioista, jotka vain tupsahtavat mieleen. On aamuja, jolloin kirjoitan arkisista asioista, mutta sitten on niitä aamuja, kun löydän itseni kaivelemassa mieleni syviä onkaloita löytäen ratkaisuja ongelmiin, joita en tajunnut itselläni edes olevan.

Joskus päätän etukäteen mistä haluan kirjoittaa päästäkseni eroon niistä asioista, joita en halua enää mielessäni pyöritellä.

“Aamusivut auttavat meitä pääsemään pelon, kielteisyyden ja mielialojen ailahtelun toiselle puolelle.”

 

Earlymorningsblog_JuliaCameron_aamusivut5.jpg

 

On totta, että aamusivut vievät aikaa, jonka voisi käyttää nukkumiseen, lehden lukemiseen tai Facebookin selaamiseen. Mutta se aika, jonka ottaa aamulla itselleen ja ajatuksilleen maksaa itsensä takaisin päivän aikana selkeämpinä ajatuksina ja samanlaisena sisäisenä rauhana, jonka myös meditointi antaa. Cameron kuvailikin aamusivuja eräänlaiseksi meditaatioksi. Olen joskus aamuisin meditaatiota kokeillut, mutta pidän enemmän siitä rauhallisesta tekemisen tunteesta, jonka aamusivujen kirjoittaminen antaa.

Ostin Julia Cameronin Tie luovuuteen kirjan jo muutama vuosi sitten, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Se kaikki puhe oman taiteilijalapsen ruokkimisesta ja “korkeamman voiman” löytämisestä ja käyttämisestä tuntui olevan jotenkin… liikaa. Poimin kirjan jokunen aika sitten hyllystä ja huomasin sen olevan juuri sitä, mitä tarvitsen.

Translation: Our internal artist is always our creative child. – Julia Cameron

Kursivoidut osat Tie luovuuteen -kirjasta.

suhteet oma-elama mieli kirjat