Äidit, te (tavalliset) supernaiset

Tänään juhlitaan äitejä. Tekisi mieli kertoa omasta äidistäni, sillä hänessä riittää jutun juurta. Voisin kertoa, kuinka äitini on yksi lempeimmistä ihmisistä. Tai kuinka äiti osaa leipoa parhaimman porkkanakakun ja asentaa pesukoneet paikalleen. Äitini, supernainen.

Aamulla kuitenkin huomasin Twitterissä jonkun hämmästelevän, että miksi äitienpäivänä median palstatilaa saavat ns. ”superäidit”, että miksei media nosta esille enemmän tavallisia äitejä. Aloin miettimään, että ovathan äidit kaikessa tavallisuudessaakin aikamoisia supernaisia.

Olen ollut onnekkaassa asemassa saadakseni seurata monen ystävän tulevan äidiksi. Ja se, mitä heille äitiyden myötä on tapahtunut, on kaikkea muuta kuin tavallista. Voi olla, että siellä likapyykkivuorten ja kakkavaippojen keskellä eläessä taikuus tuntuu olevan todella kaukana, mutta aika taianomaiselta toiminnalta se täältä ulkoapäin katsellessa näyttää.

Tarttuukohan heihin raskaushormonien myötä jonkinlaisia supervoimia? Vai tarttuvatko taiat heihin yön pimeydessä, heidän heijatessaan sylissään pientä nyyttiä? En tiedä. Joka tapauksessa jokainen jollain tapaa äidiksi itsensä kokeva on päivänsä ansainnut. Kaikki kauniit sanat, kakut ja kukat – te olette ansainneet mielestäni joka ikinen päivä. Äidit, te olette kaikessa tavallisuudessakin supernaisia. Hyvää äitienpäivää!

Who needs superheroes when you have mom.