Kiitos kesä kaikesta mitä opetit
Viime talvi meni aikamoisessa myllytyksessä. Välillä tuntui siltä, että aika juoksi kuin ennätystään rikkomaan tullut maratoonari ja minä en pysynyt millään perässä. Siksi tyhjensin kalenterin melkein koko kesäksi ja olin vain. Aluksi mietin, että mitä muut ajattelisivat. Kuinka kertoisin, että ei, en ole hakenut töitä. Ei, en aio opiskella.
Kunnes tajusin.
Kukaan ei ole ollut minä, eikä kukaan voi kulkematta kengissäni arvostella valintojani. Elämässä pitää osata tehdä omia valintoja, ei muiden mielipiteisiin nojaavia päätelmiä siitä, kuinka kuuluisi olla.
On tärkeä oppia huomaamaan missä välissä peli pitää viheltää poikki ja ottaa aikalisä.
Jotenkin sitä oli vain liikaa kaikkea, ja vaikka kaikki olikin omalla tavallaan hauskaa, tarvitsee tämä ihminen hukka-aikaa ollakseen oma-itsensä.
Joten ”täytin” kesän tyhjyydellä, suunnittelemattomuudella ja haahuilulla. Ei deadlineja, ei to do -listoja.
Kesästä 2017 tulen muistamaan etenkin nämä:
- miten rauhallista ja kuuma pikkuisessa Igranen kylässä Kroatiassa oli (ensimmäinen etelänloma vuosikausiin!)
- miten vesi oli juhannuksena niin kylmää, että se sattui niin paljon, etten ollut varma itkinkö vai nauroinko
- miltä tuntui mennä pimeään aittaan nukkumaan, kun aurinko oli vielä ylhäällä
- miten eteisessä oli aina matkalaukku odottamassa purkamista
- miltä tuntui käydä omassa kodissa vain kääntymässä ja sen, kun tajusin miten onnekas olenkaan, kun voin kutsua monia paikkoja kodeikseni
- miltä tuntui lähes joka ilta sytyttää sauna ja uida järvessä yksin hiljaa (paras meditaatio ikinä)
- miltä tuntui olla heti valmiina auttamaan, jos joku sattui apua tarvitsemaan
- ja monta muuta mukavaa hetkeä, jotka sain kokea vain, koska tyhjä kalenterini antoi myöten.
Vasta jälkikäteen ymmärrän, kuinka tärkeä kesä oli. Kun on luonteeltaan äärimmäisen hyvä venymään, on tärkeä oppia vetämään itselleen rajoja. Hankalinta on sanoa ei kaikelle kivalle, mutta siten sitä oppii sanomaan kyllä itselleen.
Joten kiitos kesä 2017 kaikesta siitä mitä sinulta sain oppia.
Translation: Things I learned over the summer: resting, saying no to others and saying yes to myself.