Mihin aika menee?

Mihin tämä aika oikein menee?

Viime aikoina olen alkanut inhoamaan tuota lausetta.

Tiedän, että meillä kaikilla on välillä kiire ja aika tuntuu vain lipuvan ohi. Yhtäkkiä tajuamme, että on melkein toukokuu, vaikka luulimme elävämme alkuvuotta ja ihmettelemme, että mihin se aika meni.

 

 

Käyttäydymme, kuin aika olisi vettä, jota saa aina lisää hanasta, ja joka omalla voimallaan valuu viemäriin.

Tuollainen ajattelu tekee minut kiukkuiseksi.

Vettä voimme aina puhdistaa lisää ja rahaa tehdä töitä tekemällä, mutta aikaa emme saa koskaan lisää.

Aina kun joku kertoo minulle valittaen ja ihmetellen, että mihin aika menee, tekisi minun mieli huutaa, että elämiseen. Se aika menee sinun elämäsi elämiseen.

Mutta en huuda. Sorrun itsekin samaan useammin kuin haluaisin myöntää. Nyökyttelen ymmärtävästi ja ajattelen paheksuen kuinka epäkunnioittavasti ajattelemme ajasta.

Jokainen sekunti, jokainen minuutti ja jokainen hetki olimme missä tahansa ovat meidän aikaamme. Vaikka pomo väittäisikin työajan olevan työnantajan aikaa, ei se todellisuudessa ole niin. Ne työssä vietetyt hetketkin ovat meidän hetkiämme, meidän aikaamme ja meidän elämäämme.

 

 

 

En aio kertoa kuinka aika on arvokasta, ja ettemme koskaan tiedä milloin on meidän aikamme lähteä. Se on turhaa, tylsää ja itsestäänselvää.

Sen sijaan haluan sanoa sanoa kaikille niille kaltaisilleni, jotka miettivät ajan vain katoavan johonkin, että pysähdy välillä. Muista hengittää. Elä niin, että vaikka aika olisikin mennyt kuin silmänräpäyksessä, niin voit kiitollisena muistella niitä hetkiä, joiden parissa olet elämääsi kuluttanut. Nauti ja ole kiitollinen.

Translation: Guard your time fiercely. Be generous with it, but be intentional about it. – David duChemin