Myllertävä mieli mökkeilee

Vietin viikon mökillä, josta suurimman osan ajasta yritin selvittää, että mitähän hittoa.

Peilistä tuijotti takaisin kaikki huonot puolet. Yksinolo muistutti siitä, miten huonosti olen pitänyt yhteyttä ystäviin. Lähes tyhjä pankkitili ja hiljentynyt sähköposti viestitti, ettei minusta tule koskaan mitään. Kello kertoi, että minä hetkensä hyvänsä Joku Jossain vihdoin tajuaa, etten tiedä mistään mitään. Hei taas huijarisyndrooma, kuka sinut kutsui kylään?

Päivisin pötkötin pitkin pituuttani auringossa, poltin puolet selästäni ja nenänpään. Iltaisin keskityin perusasioihin, kannoin pesuvettä ja polttopuita, lämmitin saunan ja uin hiljaa hämmästyttyvän lämpimässä järvessä.

Sitten se alkoi helpottamaan.

Niin, joskus pitää (ilmeisesti) vähän kieriä itsesäälissä päästääkseen ongelmien ohi ja eteenpäin. Kai se vaati kaiken sen kiemurtelun ja rimpuilun, että tajusi kaiken olevan aivan ookoo. Tämänhän minä valitsin.

Eikai siitä ole mitään haittaa, että välillä antaa mielen myllertää myrskyn lailla? Aina seuraavaksi se rauhoittuu ja hiljenee. Ja kaikki on taas hyvin.