Luin Me Naisista Joonas Tolvasen haastattelun, josta erityisesti yksi lause jäi pyörimään mieleeni.

“Yksi pieni päätös voi muuttaa koko loppuelämän suunnan” — Joonas Tolvanen.

Kai liian usein luulemme, että muuttaaksemme elämää meidän pitäisi tehdä jotain suurta ja mullistavaa. Vaihtaa alaa ja ammattia. Jättää tai tulla jätetyksi. Muuttaa pois tai takaisin.

Suuret muutokset ja kriisit mullistavat elämän pyytämättäkin, mutta voisiko elämän suuntaa muuttaa muulloinkin, kuin käännekohdissa? Vaikka tavallisena tiistaina?

Arkemme — eli siis elämämme, kun koostuu pienistä hetkistä, jotka uskollisesti seuraavat toinen toisiaan.

Tolvasen lausahdus on lohduttava.

Harvalla meistä on todellisuudessa mahdollisuus jättää kaikki, mutta kaikilla meillä on jokaisena päivänä vähintään pieniä hetkiä, joihin voi itse vaikuttaa vaikka kaikki muu tuntuisi olevan vertauskuvallisesti käsiemme ulottumattomissa.

Filosofi Esa Saarinenkin puhuu mikromuutoksista, eli siitä, että pieniä askelia ottamalla syntyy isoja muutoksia.

Ehkä sitä liikaakin keskittyy isoihin linjoihin, kun kehittävintä olisi keskittyä pieniin muutoksiin, päivittäisiin pikkupäätöksiin.

Kokemuksesta tiedän, että välillä voi olla hankala tarttua toimeen, kun tavoite tuntuu liian isolta palalta haukattavaksi. Siksi liimasin työpöydälleni muistilapun, jotta muistaisin, että perille voi päästä ottamalla pieniä askelia joka päivä.

 Translation: Life is a series of steps. Things are done gradually. Once in a while there is giant step, but most of the time we are taking small, seemingly insignificant steps on the stairway of life. — Ralph Ransom