Päivävaelluksella Kainuussa + pari vinkkiä

Oli aika päättää loppukesän retki. Jostain syystä tai ehkä mielikuvituksen puutteesta harkitsimme matkaa Tukholmaan, mutta ajatus ei sen kummemmin kutkutellut.

Pian mieleeni pälkähti ajatus pienestä patikointiretkestä. Kiinnostus vaeltamista kohtaan on kasvanut viimeisen vuoden aikana, mutta mitään konkreettista sen suuntaan ei ole vielä tehty. On eletty ajatustasoilla vain. Toki olen kävellyt lähialueen metsissä ja kiipeillyt läheltä löytyville nyppylöille, mutta en sanoisi varsinaisesti vaeltaneeni.

Earlymornings_Hiidenportti2.jpeg

Earlymornings_Hiidenportti1.jpeg

Keksin, että hakisin vaeltamiseen tuntumaa päiväreissun muodossa ja testaisin, että onko tämä sitä mitä haluan tehdä. Ehkä ei ole pakko viettää heti ensimmäisenä viikkoa erämäässä 20 kiloinen rinkka hartioita hiertäen.

Reitiksi valikoitui Kainuun Sotkamossa sijaitseva Hiidenportin kansallispuisto ja sen 10,5 km pituinen Kitulankierros. Kainuu on riittävän lähellä, mutta silti tarpeeksi kaukana, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Vielä kun postista tipahti tarjous Holiday Club Katinkullan tutustumislomasta, oli päätös tehty. Viettäisimme siis kaksi yötä hotellissa ja yhden päivän kansallispuistossa vaeltaen.

Earlymornings_Hiidenporti6.jpg

Kerrankin otin asiakseni perehtyä patikointiin ennen matkaa. Netti on pullollaan hyviä vinkkejä, jotka tulivat tarpeen, vaikka kyseessä olikin vain päiväreissu.

Tässä tärkeimmät vinkit päivävaellukselle:

  • Valitse hyvät kengät ja vaatteet. Kerrospukeutuminen kannattaa.
  • Huomioi, että hankalassa maastossa liikkuminen on hidasta. Vaikeakulkuisemmassa maastossa ihminen liikkuu noin 3km/h. (Meillä amatööreillä oli aluksi ajatus, että kymmenen kilsaa kävelee parissa tunnissa, joten onneksi tämä tuli tarkistettua).
  • Varaa taukoa varten lämmintä vaatetta. Paikallaan ollessa tulee nopeasti kylmä, joten tauko on paljon miellyttävämpi, kun voi laittaa lämmintä päälle, eikä tarvitse syödä eväitä hampaat yhteen kalisten. Kosteassa ilmassa kylmettyy nopeammin.
  • Ota mukaan muovipussi, keksit sille kyllä käyttöä. Sen päällä voi esim. istua jos penkki on märkä ilman, että housut kastuvat. Tai siihen voi pakata patikoinnin jälkeen savulta haisevat vaatteet.
  • Pakkaa eväät esim. minigrip-pusseihin, näin ne ei leviä ympäri reppua tai kastu, jos sataa.
  • Älä unohda vessapaperia, ensiaputarvikkeita ja puukkoa.
  • Muista suklaa ja vesi.

Earlymornings_Hiidenportti5.jpg

Earlymornings_Hiidenportti4.jpg

Kitulankierrokseen meillä meni noin viisi tuntia, jonka aikana pidimme yhden lyhyen ja yhden pidemmän ruokatauon.

Vaelluksen jälkeen olo oli samanaikaisesti voimaantunut ja väsynyt, sekä ennen kaikkea iloinen. Se oli ihanaa!

Matkalla hotellille meinasin nukahtaa autoon, mutta kampesin itseni kylpylän puolelle pulahtamaan viileään ulkoaltaaseen ja sieltä lämpimään paljuun. Olo oli aika euforinen.

Earlymornings_road.jpg

Kotiin palatessa oli voimaantunut ja levännyt olo. Olin valmis vastaanottamaan arjen ja syksyn, sekä suunnittelemaan seuraavaa vaellusta. Ehkä ruskan aikaan Repovedelle?

Translation: Of all the paths you take in life, make sure a few of them are dirt. – John Muir.

hyvinvointi mieli liikunta matkat

Musikaalinen muistijälki menneisyydestä

Jotkut kappaleet jättävät kehoon niin vahvan muistijäljen, että kun se kappale soi, voi muistaa kaiken sen minkä luuli jo unohtaneen. Kaiken sen mikä tapahtui silloin, kun kuuli sen ekaa kertaa soivan.

Kun se soi, voi nenässään tuntea kaikki ne tuoksut. Sen soidessa voi melkein aistia vieressään ne ihmiset, jotka olivat siinä silloinkin, vuosia sitten. Tuntea mahan pohjassa kaikki ne kutkuttavat ja ujot katseet uudelleen.

Tuntea tuoreina kaikki ne tunteet, jotka ovat jo ajat sitten laimentuneet melkein merkityksettömiksi muistoiksi. Olla niin tiukasti tarraneena siihen hetkeen, mutta silti levottomana odottaa tulevaa.

Kun se soi, voi elää hetki hetkeltä uudestaan kaiken mitä silloin tapahtui. Tuntea kuinka kuuma oli täyteen ängetyssä autossa, tanssia kotibileissä sen ihmisen luona, jota kukaan meistä ei oikeastaan tuntenut.

Se muistijälki elää niin vahvana kehossa, että voi melkein maistaa suussa kuplivan Smirnoff Icen – sen jonka joku meistä vuotta vanhempi oli ostanut. Nähdä auringon laskevan liian aikaisin keltalehtisten puiden taa. Tuntea koko kehossa kaikki se mikä tuntui silloinkin, tuleva syksy, jatkuva epävarmuus kaikesta ja silti sataprosenttinen varmuus siitä, että kaikki on juuri kuten kuuluukin.

Translation: I listened Husky Rescue and were immediately throwback to my youth, technically 11 years back. What a trip!

suhteet oma-elama musiikki