Taianomaiset talvipakkaset

Mittari näyttää -24C. Ehkä kovat pakkaset ovat minulle vähän sama, kuin joillekin ukonilma kesällä. Harvinaista herkkua, erilaista ja jollain tapaa kuin taikuutta.

Kun kovilla pakkasilla liikkuu ulkona, tuntuu kuin koko maailma olisi hiljentynyt. Ja tavallaan se onkin.

Lumi narskuu terävästi töppösten alla, hengitys höyryää. Päivät ovat usein täynnä auringonpaistetta ja pakkaslumi kimmeltää kinoksissa. Useana päivänä olen pysähtynyt katsomaan, kuinka lumihiutaleet leijailevat tuulen mukana. Auringonsäteisiin osuessaan ne näyttävät siltä, kuin taivaalta putoilisi pienen pieniä timantteja. Se jos jokin on kuin taikuutta.

Aiemmin asuin alueella, missä julkiset kulkuvälineet eivät juuri kulkeneet, eikä minulla ollut autoa. Töihin oli mentävä, oli keli mikä tahansa. Tuolloin tajusin, että sää on vain pukeutumiskysymys. Sijoitin kunnollisiin vaatteisiin, gore-texiin ja kerrastoihin. Elämästä tuli paljon mukavampaa.

Tiedän, ei kai kukaan varsinaisesti nauti kylmyydestä. Mutta päätin jo kauan aikaa sitten, että en hukkaa energiaani valittamalla asioista, joihin en itse voi vaikuttaa. Sää on yksi niistä.

Pitää ottaa ilo irti siitä mistä se on otettavissa.