Voiko huonon päivän kääntää päälaelleen?

Löysin tärkeän meilin roskapostikansiosta Viagra- ja Voitit juuri 500e shoppailurahaa -viestien välistä. Uusimpana roskapostikasassa oli vastaus vähän vihaisesti kirjoittamaani ”Missä meili viipyy” -viestiini, jossa kohteliaasti kerrottiin meilin saapuneen minulle ajat sitten.

Hävetti. Sitten iski kiire.

Homma samantien työn alle, ja sitten juoksujalkaa hammaslääkäriin. Parkkipaikalla tajusin lompakon jääneen kotiin. No, ei ilmoittauduta sisäänkirjautumisautomaatilla sitten.

Aulaan päästyäni huomasin sisäänkirjautumisautomaatin olevan poissa käytössä. “Istu alas ja odota” -luki kiireisin käsin kirjoitetussa ruutupaperipalasessa.

Näin alkaa varmaan moni maanantai. Hankaluuksia toinen toisensa perään. Istuin alas ja odotin.

 

 

Luin joskus jostain, että huonot päivät johtuvat siitä, että kun tapahtuu joku huono juttu, alkavat huonot jutut kertaantumaan siksi, että ihmisen mieli ikään kuin alkaa houkuttelemaan hankaluuksia.

“Tänään kaikki meni pieleen ja se alkoi siitä, että aamulla kahvit kaatui rinnuksille.” Vai johtuiko se siitä, että kaikki meni pieleen, koska alitajunnassa tiedostamattasi päätit, että tänään mikään ei onnistu?

Tottakai, se on aivan luonnollista. Niin ihmisen mieli vain toimii. Vetovoiman laki jne.
Siksi olenkin alkanut tekemään yhden naisen empiiristä koetta, jossa huonot päivät käännetään päälaelleen.

 

 

Joku amerikkalainen businessguru puhuisi mindsetin vaihtamisesta, mutta minä en, koska se kuulostaa liian imelältä, vaikka tässä kaikessa on kyse juuri siitä. Pitää kyetä vaihtamaan omaa mielentilaa. Pitää poistua “leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – ajattelumaailmasta. Yleensä siihen riittää tietoinen päätös. Eteenpäin, sanoisi mummo lumessa.

Lapset ovat tässä parempia. Ei lapsen koko päivä mene pilalle, kun matkalla hoitopaikkaan pyllähtää vahingossa vesilammikkoon, mutta  vastaavasta voisi monen aikuisen mennäkin.

Miten kävi minun vit vaikeasti alkaneelle maanantailleni?

 

 

Hengitin syvään ja hymähtelin omalle huolimattomuudelleni. Kirjoitin nöyrän vastineen meiliin ja kerroin roskapostikansioon hukkuneista viesteisestä. Pyysin anteeksi, kahdestikin. Lääkäri otti minut vastaan etuajassa. Hoidon jälkeen puhelimessa odotti “ei paniikkia” -viesti ja kaikki meni kuin vettä vain.

Joskus – useinkin päivä paranee jo sillä, ettei itse tietentahtoisesti heitä kapuloita omiin rattaisiin.

PS. On olemassa huonoja päiviä ja huonoja päiviä. Oman mielialan muuttaminen on tarpeen vain arkisten kommellusten kanssa, mutta täysin turhaa silloin, kun kyseessä on oikeasti huono päivä (esim. kolarit, kuolemat ja muu kaikki oikeasti kamala).

Translation: Don’t cry over spilled milk. Unless it’s breastmilk – then cry all you want. – Unknown.