Turvasatamani

Minun oli määrä lähteä Thaimaahan 27.12. Kun olin ostanut lennot, meni kuukausi ja saimme diagnoosin. Siitä sitten toinen kuukausi ja päätin etten voi lähteä, koska tämä joulu saattaa hyvin olla viimeinen yhdessä. 

Iskä meni tosi huonoon kuntoon Peijaksessa. Eihän siellä kukaan valvo, että syövätkö ja juovatko potilaat. No, iskä ei syönyt ja juonut ja kaksi viikkoa teki tehtävänsä. Samalla reissulla iskän kantapäät saatiin tosi huonoon kuntoon. Yksi hoitaja laittoi yhtä voidetta, toinen toista. Kantapäät halkeilevat ja vuotavat verta, ja tämä vaikeuttaa jo ennestään olematonta liikkumista.

Aaton aatto

Tulen puolen päivän jälkeen vanhempieni luo. Lähdemme äidin kanssa melko pian kaupoille ostamaan kaikkea tarpeellista uuteen kotiin. On moppia, siivousvälineitä, tyynyjä, peitto. Viivymme reilun tunnin. Kaupoissa on yllättävän paljon porukkaa, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Kotiin päästyämme otetaan vähän lisää lääkkeitä. Iskä lähinnä nukkuu sängyssä. Katsomme telkkaria ja myöhemmin Netflixistä Iris-nimisen dokumentin 94-vuotiaasta muoti-ikoni mummelista. Iris on ulospäin hyvinkin erikoinen persoona, joka miellyttää minua.

Tylsistyttää.

Emme puhu iskän kanssa juurikaan mitään. Ilmassa on outo tunnelma.

Menen yhdeksän jälkeen sänkyyn lukemaan Imagea ja nukahdan kymmeneltä. Viestittely kavereiden kanssa piristää mieltä vähän. Päätän, että en jää enää seuraavaksi yöksi. Haluan pois täältä.

Jouluaatto, tänään

Nukun ihan hyvin ja heräämme äidin kanssa samaan aikaan. Äiti keittää riisipuuroa. Syön riisipuuron ja lähden salille. Ajomatkalla popitan musiikkia täysillä. Mielialani kohentuu. Sali on turvapaikka.

Mutta vanhemmilleni tultuani tämä on taas tätä. Iskä nukkuu. Äiti on hermostunut. Minä olen hiljaa.

Veljeni ja hänen perheensä tulevat viideltä. Sen jälkeen minä lähden kotiin. Koska en vaan jaksa. Ehkä olen sitten perseestä ja hirveä. Tämä on varmaan viimeinen joulu iskän kanssa ja minä vaan karkaan pois.

Karkaamiselle on itsekkäät syyt, sillä salin lisäksi minulla on tälle päivälle toinenkin turvasatama. Tai illalle. Ja sitä minä tarvitsen.

Viis kuolemasta, joka on ehkä jo ihan oven takana. 

Äiti sanoo, että tottakai voit mennä kotiin. Äiti ymmärtää, aina ja ikuisesti ja haluaa lapsilleen vain ja ainoastaan parasta. 

Toivottavasti äiti on vielä joskus onnellinen.