Alanyan auringon alla

Äidin ja iskän oli tarkoitus mennä Egyptiin, mutta sitten puhkesi Arabikevät. Matkatoimisto perui matkan ja korvaava reissu tehtiin Sideen. Äiti oli hyvin skeptinen Turkista, mutta päätti kuitenkin antaa maalle mahdollisuuden. 

Yllättäen iskä ja äiti viihtyivät erityisen hyvin ja muutaman Alanyan reissun jälkeen iskä ja äiti päätyivät koti ulkomailla-messuille Wanhaan Satamaan. Messuilta he ostivat asuntojen esittelymatkan, jolta äiti soittikin tohkeissaan, että nyt olisi hyvä asunto löytynyt, että olisiko sellainen ihan hölmöä hankkia eläkepäiviä varten. Rohkaisin äitiä ja iskää toimimaan ja niin alkoivat joka keväiset ja syksyiset reissut ”kesämökille”. 

Iskä ja äiti viihtyivät tosi hyvin ja tutustuivat uusiin pariskuntiin, jotka samalla tavalla pakenivat Suomen vaihtelevia sääolosuhteita lämpimään ja edulliseen maahan.

Viime kevään reissu jäi iskälle ja äidille viimeiseksi. Iskä oli silloin jo aika väsynyt ja nukkui paljon. Äiti ei tietenkään osannut aavistaa mitään. Kun syksyllä oli tarkoitus taas lähteä, reissu jouduttiin perumaan, ihan viime tingassa. Meni kolme viikkoa ja iskä sai diagnoosin. Tovi sen jälkeen iskä sanoi vielä, että olisi kiva päästä keväällä Turkkiin, mutta että ei taida enää päästä.

Nyt me olemme täällä äidin kanssa kahdestaan. Äiti on ollut tosi reipas ja muiden asukkaiden kanssa ollaan muisteltu iskää lämmöllä. Kuppiloiden pitäjät ovat olleet pahoillaan iskän kuolemasta, he muistivat iskän aina hauskana ja lempeänä jättiläisenä, joka oli aina hyvällä tuulella.

Iskä ei sillä tavalla jättänyt jälkeään tänne niin kuin jätti lapsuuden kotiini. Toisaalta, olen ollut täällä vain joitain viikkoja vuosien varrella ja vain kerran iskän kanssa samaan aikaan.

Luin tässä altaalla ollessa syöpäkertomuksen vuoden vanhasta Kuukausiliitteestä. Tarina oli hyvin samankaltainen kuin meillä, tosin nyt syöpäsairaana oli äiti. Väistämättäkin mietin omaa äitiäni. Että hänen kanssaan tämä ralli on vielä edessä. Ja sitten taas toisaalta kaikkien, kaikki me kuollaan. Ja sitten taas itketti vähän.

Mutta Alanya kohtelee hyvin ja tänään me ollaan kaikki vielä elossa. Iskäkin taitaa olla täällä, istua parvekkeella vaikka on sata astetta lämmintä ja lukee lehteä ja polttaa tupakkaa.