Katriinaan

Iskä on ollut Peijaksessa nyt viikon. Kuume nousi samantien ja syytä kuumeelle etsittiin. Syy löytyi: Rs-virus.

Maanantaina äiti sanoi, että iskä on melko huonossa kunnossa. En päässyt viikonloppuna iskää katsomaan, koska olen ollut flunssainen. Alkoi tuntumaan siltä, että jos jotain haluaa sanoa niin se kannattaa sanoa sitten nyt. Soitin iskälle ja kerroin, että iskä on rakas ja että iskä on ollut ihan maailman paras iskä ikinä. Vastaukseksi tuli jotain sekavaa muminaa, sen erotin, että iskä on tosi väsynyt. 

Menin käymään tiistaina äidillä. Soitettiin äidin kanssa Peijakseen, kun äiti ei oikein tuntunut tietävän, että miten iskää tutkitaan. Äiti jätti soittopyynnön, mutta hoitaja ei palannut. Minä soitin perään. Tivasin, että mitä tapahtuu, mitä on tutkittu, mitä tutkitaan seuraavaksi ja mitäs sitten tapahtuu. Hoitaja oli ihan asiallinen, mutta vähän sen kuuloinen ettei välttämättä tiennyt mistään mitään.

Kun olin menossa nukkumaan yhdeksän aikoihin, iskä soitti ihan virkeänä, mutta täysin sekavana. Hän sanoi havahtuneensa ja epäili, että hänet on huumattu. Iskä ei tiennyt missä oli. Sanoin, että sä olet Peijaksessa ja että kaikki on hyvin, että jos on hätä niin soita hoitajakutsua. Iskä kysyi missä minä ja äiti ollaan. Kerroin että kotona. Iskä vastasi, että jaajaa. Lopetettiin puhelu ja soitin välittömästi keuhko-osaston kansliaan. Sain itkut pidäteltyä, mutta pala nousi kurkkuun, kun pyysin että iskää mennään katsomaan.

Soitin äidille. Mietin kyllä kahteen kertaan, että viitsinkö soittaa, mutta soitin silti. Kerroin mitä oli tapahtunut. Äiti oli huolissaan. Juteltiin hetki ja soitin uudestaan Peijakseen, että menihän joku katsomaan iskää. Puheluun vastasi samainen yöhoitaja, joka oli käynyt iskää katsomassa. Hoitaja vakuutteli, että kaikki on OK, iskä oli vaan nähnyt kamalia painajaisia ja kuumettakin oli taas ja tulehdusarvot olivat 300. Kyselin oliko Lyricaa annettu enemmän, ei kuulemma ollut. Jälkeenpäin kävi ilmi, että oli kuitenkin.

Soitin äidille. Onnistuin jotenkuten rauhoittelemaan äidin. Otin Opamoxin ja nukahdin melkein samantien. 

Eilen äiti kävi taas iskää katsomassa. Vointi oli vaihteleva, välillä parempi, välillä huonompi. Keuhkokuvaan oli määrä mennä tänään, torstaina. Ja niinhän iskä meni ja tuloksena on nyt keuhkokuume molemmissa keuhkoissa. Iskä siirretään Katriinaan kuntoutukseen. Tämäkö on se hetki, kun iskä ei tule enää kotiin?

Selvittelemme mahdollisuutta päästä Terhokotiin. Edelleen haaveilen siitä elokuvamaisesta kuolemasta, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Se valkoinen huone, auringonpaiste, lämpö ja vehreys ulkona. Kaikkialla on valkoista ja irtipäästämisen ajatukseen on jo tottunut, kun lähdön hetki on niin kaunis ja kivuton.