Kuukausi kuolemasta

Iskä kuoli tasan kuukausi sitten. Aika on mennyt hurjan nopeaan niin kuin se tuppaa menemään. Jos aika parantaa, olenko hitusen verran ehjempi kuin vaikkapa kolme viikkoa sitten?

Tunteet menevät aaltoina, iskää on kamala ikävä välillä ja itkettää. Ja sitten se menee ohi. Yritän muistutella itselleni, että keuhkosyöpä oli kammottava sairaus eikä kivuissa pitäisi kenenkään elää. Että iskää ei voinut pelastaa ja nyt, kun iskä on kuollut niin kaikki on erilaista, mutta ainakaan iskää ei satu enää.

Äiti on hirveän surullinen enkä osaa oikein sanoa muuta kuin, että aika parantaa. Joka on ihan tyhmää ja pelkkää sananhelinää, mutta uskon siihen itse ainakin.

Meidän perheellemme kävi näin. Kaikki tapahtumat, jotka edelsivät iskän kuolemaa, ihan montakin vuotta ennen, ne kaikki tapahtumat yhteenlaskettuina, pystyivät muodostamaan vain tämän yhden lopputuloksen. Iskä kuoli keuhkosyöpään aivan liian aikaisin ja meille jäi tänne vain pohjaton ikävä ja kasa kauniita muistoja.

_____

Perinteisesti näin kevään tullen olen kaivanut pyöräni esiin. Tänä vuonna se on erityisen huonossa kunnossa, sillä silkkaa laiskuuttani makuutin sitä omakotitalomme pihassa lumihangessa. Perinteisesti olen pessyt pyörän ja pumpannut renkaat. Iskä on auttanut. Sen jälkeen ketjuihin on laitettu öljyä sellaisesta sata vuotta vanhasta pullosta, jota iskä jemmasi autotallissa. Minä nostan pyörän takaosan ilmaan, iskä pyörittää polkimia ja laittaa ketjuihin öljyä. Sitten muutama koeajo pitkin kotitalollemme vievää tietää ja toteaminen, että näinhän tämä taas menikin.

Sitten iskä vie öljyn pois ja menee lukemaan lehteä ja minä lähden ehkä pyöräilemään, ehkä teen jotain muuta.

Tänä keväänä pyörä pitää huoltaa jossain liikkeessä. Tänä keväänä iskä ei ole auttamassa. Ja se särkee sydämeni, ja se saa minut itkemään niin suuria kyyneleitä etten ole koskaan itkenyt. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, ajan on parannettava ja ehkä vuoden päästä en enää itke vaan muistelen lämmöllä sitä sata vuotta vanhaa öljypulloa. Ja iskän hitaan tekemisen, koska sellaista se oli, turhankin verkkaista.

Mutta sellainen minun isäni oli, verkkainen tekijä, ja maailman paras isä.