Joulu 2016. Kylki on kipeä, sellainen outo pistos jossain kylkiluiden välissä. ”Ihan kuin lihaksissa.” Iskä sanoo. Välillä se menee pois eikä liiemmin vaivaa.

Sitten se iskee taas.

Äiti saa iskän pakotettua terveyskeskukseen. ”Ai kipuako? No ikävä kuulla, ota vähän buranaa.” Sanovat hoitaja ja lääkäri. 
Kevät tulee. Kivut yltyvät. Väliin mahtuu joitain terveyskeskuskäyntejä. Keuhkot kuvataan – mies, 65v, polttanut n. askin tupakkaa päivässä 20-vuotiaasta asti. Kuvien tulokset tulevat. Keuhkot ovat puhtaat.

Turun puukotuksien jälkeen iskä ei pysty kuin makaamaan sängyssä. Kivut ovat todella kovat. Taas terveyskeskukseen. Tällä kertaa iskän ottaa vastaan vähän vanhempi lääkäri, mies. Joka kerta eri lääkäri, mutta tällä kertaa jotenkin ”pätevämpi”. Lääkäri katsoo isää: ”Hengityksestä päätellen teillä on keuhkoahtauma.” Otetaan verikokeita, vatsa ultrataan, määrätään spirometriaan.

Ultraus tulee takaisin ”positiivisena” – mitään ei löydy. Spirometria paljastaa sen sijaan karun totuuden – keuhkoista 25% on poissa pelistä. Tupakan poltto loppuu. Iskä saattaa polttaa yhden tai kaksi. Mutta käytännössä tupakointi on nyt loppu.

Tietynlainen helpotus valtaa meidät kaikki – okei, ehkä se oli vaan ahtaumasta johtuvaa kipua. Vaikka ei ahtauma kipuile niin. Mutta nyt meillä on ainakin diagnoosi, ei vain selittämätöntä kipua.

Viikko tästä eteenpäin iskä on niin huonossa kunnossa ettei pääse juurikaan liikkeelle. Iskä on laihtunut lyhyessä ajassa hirvittävän paljon. Laihahan se on aina ollut, mutta nyt silmien tilalla on kuopat, poskista puhumattakaan. Iskä vain makaa sängyssä ja on tosi väsynyt. Juttelen äidin kanssa puhelimessa, olen jo viemässä iskää päivystykseen perjantaina.

Maanantaina äiti ajaa terveyskeskukseen. Iskä on todella heikkona. Tällä kertaa ei aikailla vaan kärrätään Peijakseen. Äiti soittaa. Tietynlainen helpotus – nyt kaikki ainakin tutkitaan huolella. Yritin rauhoitella äitiä, en tiedä onnistunko siinä.

Tiistaina äiti ja soittaa ja kertoo, että TT-kuva on nyt otettu – syöpä on levinnyt keuhkoista selkärankaan.