”Kannattaisko sun laittaa jotain rasvaa?”
”Kannattaisko sun laittaa jotain rasvaa noihin sun käsiin? Ootko kokeillu semmosta voidetta ku Bepanthen? Kortisonia ei kannata käyttää ku se ei oo hyväksi”
Kuulostaako tutulta, atoopikot?
Vaikka atopia on tunnettu ihosairaus, aiheuttaa se hämmennystä monissa. Se on eräs harvoista sairauksista, joiden edessä lääkärit ovat avuttomia. He määräävät kortisonikuureja, koska eivät tiedä muuta ratkaisua. Ei kukaan tiedä. Eri ihmisillä toimii erilaiset asiat ja itse vielä etsin parannuskeinoa omalle iholleni. Kortisoni auttaa hetkellisesti mutta se hoitaa oiretta, ei syytä.
Asiakaspalvelutyössä kohtasin usein tilanteita, jossa asiakas ei voinut olla tuijottamatta haavoilla olevia, tulehtuneita käsiäni. Katseessa oli sääliä ja hieman ällötystä. Jotkut välttelivät koskettamista rahoja antaessaan, kuin ihottuma tarttuisi. Osa sanoi: ”Ai kauhea miltä sun kädet näyttää, kannattaisko sun kokeilla laittaa niihin jotain käsirasvaa?”. Jokainen atopian tai muun ihosairauden kanssa kamppailevat tietävät varmasti sen tunteen. Saako kysymykseen vastata: ”Kiitos huolenpidosta. Rasvaan ihoani monta kertaa päivässä voiteilla, johon olen käyttänyt satoja euroja. Joka voidetta ostaessa nousee toivo siitä, että tämä parantaa ihoni. Eikä se koskaan paranna. Rasvattava silti on tai muuten kipu pahenee.” Ei saa. En tiedä vielä itsekään miten tällaisiin kommentteihin vastataan, mutta ei ainakaan rehellisesti.
Ihon on tarkoitus suojella ihmisen kehoa estämällä vieraiden aineiden ja bakteereiden pääsy elimistöön. Se mukautuu ympäristön mukaan ja esimerkiksi hikoilun tai kylmien väreiden ansiosta säätelee kehon lämpötilaa. Iho on elintärkeä, ihmisen suurin elin. Entä sitten, kun tuntuu että oma iho hyökkää vastaan? Kun iho aiheuttaa sellaista kipua ja häpeää, että haluaisi vain jäädä sänkyyn makaamaan? Olen oppinut olemaan häpeämättä ihoani, se on osa minua. Mutta kipuun ei totu. Koko vartalon läpikäynyt ihottumani on viime vuosien aikana jumahtanut käsiini. Se lähti liikkeelle ollessani vauva, kun kasvoni oli ihottuman peitossa. Sen jälkeen se levisi koko vartaloon ja muistan kuinka äitini kääri koko kehoni ympärille suolavesikääreitä, joiden tarkoitus oli desinfioida ihoa. Sen jälkeen ihottumaa on ollut jalkapohjissa, taipeissa, kaulalla ja nyt käsissä. Käsissä ne ovat aina näkyvillä, mutta ennen kaikkea kipeät koska käsillä tehdään jatkuvasti jotain ja niitä pestään paljon. Välillä iho on niin halkeillut ja kuiva, että sormien koukistaminen saa ne vuotamaan verta. Tai auton bensatankkia ei saa väännettyä auki ilman että rystyset halkeilee.
Atooppinen iho ei aiheena ole ehkä se mediaseksikkäin tai moni voi ajatella että mitä tuo ulisee pienestä ihottumasta? Tiedän kyllä että monet ihmiset kärsivät paljon vakavemmista sairauksista. Toivon että joku atopiasta kärsivä eksyisi lukemaan tätä ja ehkä pystyisi samaistumaan. Löysin Facebookista vertaistukiryhmän atoopikoille ja jostain syystä se on helpottanut oloa todella paljon. On ihana puhua ihmisten kanssa, jotka kärsivät samoista asioista. Ehkä postauksen päällimmäisenä tarkoituksena oli kuitenkin itsekkäästi purkaa omaa turhautumistani.
Tsemppiä rupiset siskot ja veljet!
