Minun viher hurahdus

Niin siinä kävi että hurhdus on hurahdus

Tämä on ihan uusi blogi!

Sen jälkeen kun meillä oli remontti, ja ikkunat vaihtuivat viisinkertaisista pikkuruutuisista laseista valkoisiin ja kolmessa kerroksessa oleviin, lisääntyi kotimme valon määrä huomattavasti. Olin jo luovuttanut vuosia sitten toivon, että meillä kannattaisi pitää mitään sisäkasveja. Sen vuoksi olen täällä asuessa panostanut ennemmin pihan hoitoon.

Ikkunoiden vaihdon jälkeen ostin kotiimme kenties vuosikymmeneen, ensimmäisen viherkasvin, kultaköynnöksen (Epipremnum pinnatum) tai englanniksi pothos. Ja se on tuntunut viihtyvän meillä oikein hyvin. Pari vuotta menin vain tämän yhden kasvin varassa. Siitä innostuneena olen silloin tällöin hankkinut mitä sattuu huonekasveja vain huomatakseni että olen saanut taas yhden kasvin kuolemaan. Muutama poikkeava yksilö on kohdalleni sattunut että ne ovat vahingossa selvinneet hellässä hoidossani kuolematta. Tällaisia ovat olleet anopilta saamani aloe vera jonka hän on aikanaan 40 vuotta sitten tuonut Amerikan matkalta sekä edelleen anopilta saatu kliivia (Clivia miniata) sekä metsähallitukselta saatu jättipeikonlehti (Monstera deliciosa). 

Noin kaksi kuukautta sitten hankin taas vähän lisää huonekasveja, mutta sanotaanko näin että oli kastelukannun kanssa liipasinsormi liian herkällä ja nämä uudet ihanuudet alkoivat kärsiä. Toinen suorastaan hukkui pois ja toinen pudotti 2/3 lehdistään. Siitä alkoi sellainen vimma että nyt pitää opetella paremmin hoitamaan huonekasveja. Sitten vielä mies osti minulle IKEAsta orkidean, niin ajattelin että tätä en tahdo tappaa!

Nyt olen tutkinut netistä erilaisten kasvien hoitoon liittyviä ohjeita, ja huomannut että meidänkin talon valaistusolosuhteisiin löytyy sopivia kasveja, ja että jokainen kasvi on yksilönsä. Olen istunut kirjastossa lukemassa huonekasvikirjaa ja olen selannut vanhat viherpihat. Tämän oppimatkan kasvien maailmaan tahdon kirjoittaa tähän blogiin ja jakaa kokemuksia juuri sinun kanssa. Tästä blogista tulee löytymään niin sisä kuin pihakasveja  kukkia ja kunnon hurahdusta. Jos minulla kuukausi sitten oli 5 kasvia sisällä, on niitä nyt noin 25 ja lisää on taas tulossa. Ajattelin lopulta muuttaa kotimme myös sisältä jonkin sortin viidakoksi!

Eri huonekasveissa on havaittavissa niin ihania yksityiskohtia että niiden katselu voi olla terapeuttista. Esimerkiksi tämä herttalyhty on niin ihana keijumisen ihana. Sen paksut mehikasvimaiset sydämen muotoiset lehdet varastoivat vettä niin paljon että tämän kasvin kateluväli voi livahtaa helposti useampiin viikkoihin. En ole kastellut tätä vielä kertaakaan, ja kun eilen kokeilin sormella ruukkua, se on vielä ihan märkä. Odotellaan siis ainakin viikko ennen seuraavaa yritystä tiedustella haluaako tämä kasvi vettä. Ja sen kukat… no, joku on nämä nimennyt lyhdyiksi, minulle tulee mieleen jotain muuta.

Tervetuloa siis hurahtamaan kasvimaailmaan minun kanssani.