Kevät

Lopultakin kevät, aurinko nousee aikaisemmin ja päivän pitenemisen aistii joka solulla!

Myös keitaalla on havahduttu valoisan ajan kasvuun, ja intouduttu kartuttamaan orkideakokoelmaa sekä kokeilemaan kaikenlaisia juttuja joilla kasveja saisi hemmoteltua mukavampaan kasvuun.

Kaikki kasvit eivät ikävä kyllä ole nauttineet hellästä hoivastani. Tämän talven aikana henkensä on heittänyt mm. Santpaulia, kaksi kirjovehkaa, kaksi posliinikukkaa, kaksi orkideaa, monta vuoripalmua, yksi kultaköynnös, kahvipensas, ihmepensas, muorinkukka ja kehtolehti.

Voidaan siis päätellä että tilaa ja tarvetta uusille kasveille, joiden hoidossa en olisi ihan poropeukalo, voisi taas olla.

Selviytyjiä

Osa kasveistani on osoittanut olevansa varsinaisia selviytyjiä. Minulla tahtoo kasveluvälit vähän venähtää. Siispä nuo sukkulentit ja epifyyttinä kasvavat kasvit ovat sellaisia että niiden kanssa olen pärjännyt ihan hyvin.

Tämä posliinikukka esimerkiksi on pärjännyt keittiössä loisteputken alla ihan hyvin tänä talvena. Se on saanut vettä harvoin mutta runsaasti kerrallaan silloin kun lehdet ovat alkaneet nahistumaan.

Ja tämä kikkarainen lehtikaktus on samalla hoidolla. Valoa pimeään talveen on lisännyt loisteputkivalaisin ja kattolampun päivänvalopolttimo joka hehkuu vieressä. Vettä tämäkin on saanut silloin kun lehdet vähän rypistyy.

Monstera Adansonii on etsinyt paikkaansa. Se ei tykkää minusta, mutta minä tykkään siitä. Talvesta tämäkin on selvinnyt, mutta vasta kasvilampun alle muutettuaan voisin uskoa että se alkoi hillitsemään hiljaista kuolemaansa.

Kevään kunniaksi päätin myös pätkiä vihreän arkijuorun pistokkaisi joista saisin kesällä kasvatettua uuden tuuhean puskan.

Herra Hakkarainen saa valvoa juurtumisprosessia. Tämä kevään aika onkin parasta aikaa ottaa pistokkaita juurtumaan. Aurinko saa kasvien hormoonit myös hereille.

Uutta keitaalla

No joo. Viikonloppuna oli eripuolilla Suomea Orkideayhdistyksen ja Bauhaus kauppojen yhteinen orkideapäivä. Sen vuoksi Baukkareissa on nytkin paljon orkideoita myynnissä.

En itse päässyt käymään, mutta kuvapuhelun välityksellä siskoni sieltä napsi minulle muutaman orkidean.

Noissa punaisissa Nelly Islereissä onkin opetteleminen. Mitä olen seurannut youtubessa orkideoja harrastavan Miss orchid girlin touhuja, olen oppinut että ammattilaisenkin käsissä nuo tahtoo kuolla käsiin. Katsotaan siis kuinka käy.

Tuossa keltakukkaisessa Oncidium Honey beessä oli muuten ihan hirveästi kirvoja. Tytär katseli illalla touhujani, tuumi että kaverit pitäisivät minua hulluna. Kuinka niin? No saunasta tullessani päälläni oli vain pyyhe. Otsalampun valolla valaisten ja suurennuslasia apuna käyttäen pyydystin illalla kirvoja viruvalgean kera pumpulitupolla orkideasta, kun satuin ohimennen huomaamaan ne kirvat!

Vein kukankin sitten suihkuun ja tänään en ole nähnyt enää merkkiäkään kirvoista.

Uutena kasvina luokseni muutti eilen myös tämä suloinen kaveri

Suomalainen nimi taitaa olla helmivillakko, kansainvälisesti string of pearls. Sen kanssa on oltava tarkkana että ei kastele sitä liikaa, ja että se saa tarpeeksi valoa. Asetin sen länsi-ikkunalle. Kastelua se saa vasta kun pallerot alkavat pehmenemään. Lannoitusta kasvi tarvitsee noin kerran vuodessa. Juuret ovat niin hennot. Ja kasvi on helppo märättämään itsensä. Toivottavasti tämä palleroinen viihtyy meillä.

Minulla on myös hernevillakko keittiössä. Se on melkein kuin tämä, mutta nuo pallerot ovay pitkulaisempia. Hoidoltaan se on samanlainen kuin tämä. Siis säästeliäästi kaikkea muuta paitsi valoa.

Ei tämä kukkahulluus ainakaan ole heti helpottamassa. Mielessä on jo Suomen orkideayhdistyksen keväinen yhteistilaus. Mitä kaikkea sitä kautta saakaan!

Kukkaterveisin Jonna