Viikko loppu

Kaljaa ja ruusuja. Parasta, mitä pyörän korissa voi perjantai-iltana olla. Ruusupuskan alla oli vielä pullo Rieslingiä, luonnollisesti. Kakkuja, viiniä, höyryää kuivajäätä, gin toniceja ja hyvää seuraa. Niistä on tämän päivän päänsärky tehty. Perinteisen kännidiskon lisäksi tanssimme wanhasta muistista mm. cicapoa, menuettia ja lindy hopia. Uskomatonta, miten mielen syövereihin on voinut tallentua koreografioita seitsemän vuoden takaa. Ja mihin aika on taas hujahtanut? Vastahan hetki sitten laitoin Wanhojen tansseja edeltävänä iltana herätyskellon soimaan 6:15 kampausta ja meikkiä varten. Vaikken oikeastaan saanut koko yönä unta. Ystäväni joutui heräämään 4:45.

Ilma näyttää melkoisen upealta, joten lienee parasta kammeta tämä aamunaama suihkun kautta puistoon. Tarkoitus olisi myös piipahtaa yhdessä näyttelyssä. Ystäväni houkutteli lähtemään mukaan seuraavanlaisella myyntypuheella: 

”Ei se itse näyttely ole kuulemma kovin kummoinen. Mutta sieltä saa ilmaisia tarroja ja julisteita ja muuta sälää!”

I’m in.

Pupupurkissa on luonnollisesti suomalaista salmiakkia. Erityinen onnenpotku darra-aamuna, kun pääsee laittamaan heti aamusta tuon kotoisan karkin tarrautumaan hampaisiin. Aamupala syödään viikonloppuna sängyssä, vaikkei sitä kukaan sinne kannakaan. Totuuden nimissä aamupala syödään useimmiten viikollakin sängyssä. Tahdon todella ostaa sen nojatuolin, jonka tyynyjen väliin voisi tippua aarteita. Niitä voisi sitten löytää ja ilostua.

Nyt on muuten pääsiäisloma. Aion pyhittää sen työnhaulle, pitkille aamu-unille, kuntosalilla käymiselle, siivoamiselle, rästihommien hoidolle, sellonsoitolle ja hyvälle seuralle. 

Aion myös ostaa uuden paketin Yogia.

Ja tosiaan, tänä aamuna poskelleni oli tippunut kaksi silmäripseä. Mikä tuuri!