Väsyttää

Joka aamu väsyttää niin paljon, että alan jo silmiä avatessa haaveilla päiväunista. Tai nokkaunista eli nokareista, niin  kuin niitä meidän perheessä kutsutaan. Valitettavasti nokarit ovatkin jääneet pelkiksi haaveiksi ja pitkien päivien jälkeen olen vain hautautunut peiton alle katsomaan aivan liian monta jakso RuPaul’s Drag Racea, joka on ehdotonta hömppätelkkarin kuningatarosastoa. Nytkin väsyttää, mutta päätin silti rustata tänne pari sanaa. 

Ystäväni kävi Suomessa ja toi mukanaan perjantain Hesarin Nyt-liitteineen sekä lonkeroa. Asioita, joita en ollut edes tajunnut kaipaavani. Ja miten paljon niistä sainkaan iloa! Iloa sain myös siitä, että hoidin sattumuksien kautta ex-poikaystävälleni kesäasunnon ja ansaitsin näin hyvää karmaa koko loppuvuodeksi. Ja mitä vielä. To do -lista alkoi käydä sietämättömäksi alkuviikosta, mutta yliviivaus toisensa jälkeen on saanut paperin näyttämään lähinnä suttuiselta läpyskältä, joka joutaisi paperikoriin. Olen myös kuunnellut paljon Elton Johnin Tiny Danceria. Ja odottanut kesäkuun loppua.

Olen myös pohtinut, miksi tekstiviesteihin vastaamattomuudesta tulee automaattisesti pelokas ja epävarma olo. Ja sitä, minkä takia on niin vaikea lähteä salille pitkän taon jälkeen. Ja miksi aina tähän aikaan vuodesta on kurkku kipeänä ja nenä vuotaa. Ai niin, allergia. Löysin myös tulevaisuuden unelma-kodin. Se on tämä sininen Muumitalo.

Tähän nykyiseen kotiini takaisin pyöräillessä näin sisäpihallamme vähintäänkin kahdenkymmenen aasialaisnaisen pelaavan jumppapallolla jonkinlaista peliä. He nauttivat kesästä seuranaan yksi 2-metrinen tanskalaismies. Taustalla viiden hengen poikaporukka grillasi maissia ja makkaraa. Tuli kotoisa olo. 

Enää kolme viikkoa koulua ja sitten pääsee töihin relaamaan. Odotan innolla kesäkuun alkua ja uuden työn aloittamista! Tarvitsen ehkä uusia työvaatteita. Tai sitten vain vierailun pyykkituvalle.

Nyt väsyttää niin paljon, että annan itselleni luvan mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Peace.