Alku ja juuri

Blogin kirjoittamisen aloittaminen on pyörinyt ajatuksissani ja pidemmän tovin. Viimein löysin sopivan motivaattorin. Keskustelimme ystävieni kanssa taannoin siitä, kuinka valtava itsekritiikki on tuhonnut oman alan hommista nauttimista. Päätin hankkia uuden harrastuksen. Sellaisen, josta voisin nauttia aidosti ja pyyteettömästi. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa soittaa trumpettia. Se oli maaginen ja oivalluttava kokemus. Noin viiden minuutin yritysten ja erehdysten kautta sain otettua trumpetista äänen. Ääni oli läpitunkeva, ei lainkaan kaunis, huulia kutitti, mutta sain kokea valtavan onnistumisen tunteen. Tunsin puhdasta, lähes lapsellista iloa. Päätin, että nyt on aika tehdä muutos. Mielihyvää on saatava lisää. Trumpetinsoitto muuttuisi kuitenkin aivan liian helposti suorittamiseksi itseni tuntien. Näin ollen päätin alkaa kirjoittaa. 

Pari sanaa itsestäni. Asun Kööpenhaminassa ja opiskelen musiikin maisteriksi. Nautin suunnattomasti karheista lakanoista, nauramisesta, itseni voittamisesta, aamuun asti tanssimisesta, teestä, ruisleivästä ja eksymisestä tarkoituksella. Olen ajelehtinut 24 vuoden ikään mennessä läpi Suomen, käväisin Budapestissa vuoden verran ja nyt majani on Tanskassa ainakin opintojeni loppuun. Blogiin haluan kirjoittaa asoita, joita ajattelen, joita näen, joita koen ja jotka koen tärkeäksi. Rakas Päiväkirja -periaatteella. Toki on mahdollista, että päiväkirjaani eksyy lukemaan muutama muukin kuin minä itse, mikä on hauskaa ja jännittävää. Ennen kaikkea haluan kerätä tänne ajatuksia, joihin voin halutessani palata ja ehkä oppia näkemään itseni uusin silmin.

Pitemmittä puheitta, tervetuloa mun omani -blogiin!

Ps. Kuvituksena asioita, joita näin viime viikonloppuna.