Maitoa ja itsetutkiskelua
Maitoa sydänsuruihin, siinä päivän Pirkka-niksi. Melkoinen viikko käynnissä. Konsertteja, koesoittoja, loputonta harjoittelua, soittotunteja, kamarimusiikkitunteja ja mitä vielä. Tänä aamuna herätessäni ensimmäiset ajatukseni olivat jokseenkin lannistavia. Puuduttaa. Tuntuu etten riitä. Sitten muistin, että join eilen konsertin jälkeen neljä lasia viiniä. Ah, vanha kuomani darrahan se päätäni riivasi.
Mutta mitä ajatteli tuo ihminen, joka liimasi pinkin PostIt-sydämen katupylvääseen ja raapusti siihen nuo sanat? Kävin eilen Helsingørissä opettamassa ja bongasin lappusen. Nukahdin paluumatkalla junaan ja sain melkein sakot. Rikoin neljännet kuulokkeeni puolen vuoden sisään. Kotiin tultuani kaadoin iltateet lattialle ja tuskastuin, kun Yogi-viisaudet ovat viime aikoina olleet jotenkin liian.. Hengellisiä?
Jos selviän tästä viikosta kunnialla, on suunta vain ylöspäin. Äh, mistä saisi uuden pään? Vaadinko liikoja, jos haluaisin pään olevan:
- armollinen ja kiltti itselle
- terävä ja tehokas
- hyväksyvä
- joskus toisesta korvasta ulos asioita päästävä
Kun oma pää on itselle ilkeä, tulee sydänsuruja. Pitänee siis ostaa maitoa. Kaikki keinot on sallittua tässä syvän itsetunnon etsiskelyssä.
Ehkä eilinen viini vielä vaikuttaa, kun ajatukset tuntuvat märältä saippuapalalta. Aika mennä nukkumaan.