Tänä aamuna huomasin, että näen joka puolella jotain pinkkiä ja tyttömäistä. Aurinko paistaa, puhtaat pyykit ja tuore ruisleipä leijailevat tuoksuna asunnossa. Parvekkeen ovi on sepposen selällään ja kirkas kevätilma piristää. Tästä tiistaista tulee mukava. 

Elämä on alkanut rullata omalla painollaan. Mielenkiintoisia työjuttuja ilmaantuu, sydän tuntuu kevyeltä ja odottavaiselta. Tein sunnuntaina pitkästä aikaa mainioita kirpparilöytöjä Studenterhusetilla. En malta odottaa kesää ja mielettömiä kirppariviikonloppuja. Köpiksen second hand -tarjonta on ehdottomasti omaa luokkaansa. 

Kotikin tuntuu nyt jotenkin kotoisammalta. Valkoiset ruusut auttavat asiaa kovasti. Vielä kun löytäisin jostain täydellisen laiskanlinnan ja persialaisen maton. Olen ehkä vähän laiminlyönyt kotona olemista ja sen tekemistä viihtyisäksi. En vain enää halua tuhlata rahojani ihan-kivaan, vaan oikeasti hankkia asioita ja juttuja, jotka ovat minun näköisiäni.

Voiko olla mitään ällösöpömpää kuin tuo vaaleanpunainen toppi valkoisilla kauluksilla? Kangas muistuttaa minua keltaisesta huppupyyhkeestä, jota käytin pikkutyttönä. Joskus laitoin pyyhkeen ”ponnarille” ja leikin, että minulla on valtavan pitkä ja paksu Disney-tukka. Tukkahaaveilut eivät jääneet siihen. Olen ikuinen hiuskriiseilijä ja haaveilen edelleen pitkästä ja hyväkuntoisesta prinsessatukasta. 

Nyt on aika syödä pala tuoretta ruislimppua. Ja sitten polkaisen kauniissa kevätsäässä kouluhommiin.

Ihanaa päivää!