Otsikossa lainaan omaa äitiäni ja mitä luultavammin aikalailla jokaista äitiä koko maailmassa. Tänään niin monia asia loksahti kohdalleen, etten voi kuin kirjoittaa siitä tännekin. Ensinnäkin, sain kauan odotetun ja helpottavan puhelun. Sain kuin sainkin unelmieni kesätyön! Ja vieläpä ihan oikean, aikuisen ihmisen, työn. Siihen kuuluu työsuhde-etuja, työmatkoja, lounaspalavereita ja kaikkea kivaa. Mikä helpotus ja onni! Olen ylpeä itsestäni, että kaikkien hakijoiden joukosta erotuin ja saavutin haluamani.
Kaikenlaista muutakin kivaa on tapahtunut. Lensin viikonloppuna Budapestiin poikaystävää ja ystäviäni moikkaamaan. Ensimmäisenä iltana suuntasimme heti niin sanottuun kantikseemme. Kyseessä on turisteilta piilossa pysyttelevä Kertész utcalla sijaitseva juottola, josta saa joka ikistä IPA:ta, jota maa päällään kantaa. Siitä päädyimme Dob utcalle juuri avattuun meksikolaiseen. Valitettavasti tarjoilija ei ymmärtänyt englantia tai meidän hoonoa unkariamme, joten saimme vähän mitä sattuu, mutta toisaalta koko roskan laskuksi tuli alle kymmenen euroa. Siis kahden ihmisen ruoat ja kaljat.
Jatkoimme iltaa vielä legendaariseen kellarikuppila Vittulaan, jossa tapasimme ystäviämme ja vietimme mukavaa perjantaita. Vielä yksille Coloradoon Dohanyi utcalla ja sitten uuden burgeripaikan kautta kotiin. En tiedä, oliko kyseessä promillet veressä vai kertakaikkisen uskomaton resepti, mutta burgeri oli eittämättä elämäni paras.
Loppuaika menikin sitten ystäviä tapaillessa ja noh, kaljaa juodessa. Oli uskomatonta tavata ihmisiä vuosien tauon jälkeen ja huomata, kuinka kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut.
Huvittavinta oli, kun lähdimme keskellä kirkasta päivää ystäväpariskuntamme kanssa jonnekin, jonka luulimme olevan mustalaisbändin keikka. Tietenkin nappasimme omat bisset matkalle mukaan. Päädyimme keskelle paikallisen taidekoulun kevätmatineaa, tietysti keskelle salia ylpeiden vanhempien ympäröimänä. Olimme aivan pihalla ja nolona, kun jo toisen biisin jälkeen jouduimme kolistellen lähtemään pois. Jotenkin se muutaman tunnin lasten kitaranrämpytys ei ollut suunnitelmissa ykkösenä.
Joka tapauksessa lähdön hetki koitti maanantai-aamuna ja lähdin hyvissä ajoin junailemaan itseni lentokentälle. Turvatarkastuksessa oli jäätävä jono, joten ehdin kiinnittää huomiota tähän turvatarkastusvideoon. Miten uskomattoman seksistinen ja ällöttävä video. Jotenkin niin tyypillisen takaperäistä Unkarissa. Nainen on aivoton pari tissejä, jonka tärkein tehtävä on näyttää hyvältä ja seksikkäältä. Ellei hän satu olemaan raskaana tai äiti. Mies taas on se perheen pää, älykäs ja tyylikäs aikuinen, joka tuo leivän pöytään. Katsokaa nyt näitä:
Ehkä olen huumorintajuton tosikko, mutta mielestäni tässä ei enää olla hyvän maun rajoissa. Ärsyttää, kun edelleen naisten ja miesten rooleja yhteiskunnassa kärjistetään näin. Olen itsekin naisellinen nainen ja tykkään laittautua ja käyttää kivoja vaatteita. Mutta pidän myös itseni kehittämisestä, taiteesta, luonnosta ja ihan tavallisista asioista. Herne on nyt syvällä nenässä, enkä jaksa vielä kaivaa sitä pois.
Mutta takaisin mukaviin asioihin. Olen aina miettinyt, kuka omistaa tuon pikkuruisen ristikkoikkunan. Kuva on otettu meidän parvekkeellamme Budapestissa. Olen istunut juuri tuossa paikassa ikuisia iltoja ja miettinyt maailman menoja. Ehkä juuri se lempparein ja kotoisin paikka maailmassa.
Tein eilen ensimmäistä kertaa lasagnea ja se on taivaallista!
Herkullista iltaa!
